Käytiin tosiaan reilu viikko sitten aussieporukalla Päivilänvaaralla. Mukana oli mun ja Vukin lisäksi Miimi, Unelma ja Pami, Jenna ja Toma, Mari ja Lily, Mirka, Tessu ja Petteri, Hanna, Jatsi ja Hippa sekä Hilkka ja Kiri. Koko jengi tuli oikein hyvin toimeen keskenään, Vukin kemiat kohtasivat ehkä erityisesti Lily-neidon kanssa, sillä molempien tyttöjen leikkimieltymykset olivat tyyliä "JUOSTAAN JA IHAN TÄYSII"...

Nugan ruutuprojekti on sitten hurahtanut käyntiin ja sen kunniaksi starttasi eilen laskuri, joka näyttää toistaiseksi tältä: 100 - 13 = 87. Paljon on siis vielä tehtävää, mutta uskallan ehkä ääneen sanoa, että olen vähän suunnitellut lokakuun lopulle voivoi-möllitokoa... Veren maku suussa ei kuitenkaan treenata, nyt on saatu tekemiseen jo huomattavasti rennompaa meininkiä ja siinä yritetään pysyä. Eilen saatiin Nooran apparoidessa hienoja ruutuja aikaiseksi, pääasiassa siis ruokakupin kanssa. Tehtiin kahdessa sarjassa, ekalla toistoja neljä, viimeinen ilman näkyvää palkkaa. Toisessa setissä kuusi toistoa, neljännessä ja viidennessä palkka tuli multa. Viides oli selkeästi huonompi, haki kyllä, mutta hitaasti. Tänä iltana tehtiin vielä kolme ruutua iltasafkalla, viimeisessä ei näkyvää palkkaa ja kaikki upeita. Eikä mitään ongelmia merkkaamisessa, jatketaan siis samaan malliin!

Vukin onnistuin paineistamaan ekaa kertaa treenitilanteessa sunnuntaina. Mulla oli alun alkaenkin jo huono päivä ja tyhmänä lähdin sitten vielä tekemään noutoa... Penneli vähän perseili (rupeaa tietysti kehittelemään jotain murkkuikää) ja mä hermostuin entisestään. Lopulta piskiparka luimisteli korviaan ja yritti mielistellä. Kyllä teki mieli hakata päätä seinään oman idiotisminsa kanssa, mutta eihän siinä auttanut kuin purkaa tilanne leikkimällä kapulalla, että jäisi edes jollekin hyvä fiilis. Vaikka tuo eläin onkin hieman pehmeä (ei kuitenkaan oikeastaan liikaa), sen palautuminen on aivan ihanan nopeaa eikä toinen hetken kuluttua enää edes muistanut tapahtunutta! Seuraavana päivänä otettiin kapula uudestaan kehiin ja leikittiin lisää, tiistaina jatkettiin sitten normaalilla meiningillä eli pitoharjoituksilla. Olen vahvistellut paljon vain esineen kanssa juoksemista, minkä seurauksena Vukkis ei osaa olla aloillaan noutokapula suussa juuri lainkaan, hih! Lähdetään siis pikkuhiljaa työstämään palautusasentoa, muutenhan neiti noutaa hienosti ja innolla.

Tänään treenailtiin seuraamista, Vuk tekee jo hienoja parin askeleen pätkiä ilman namia. Kyllähän se vähän on nyrkissä kiinni, mutta en taida viitsiä olla huolissani siitä, häivytellään nyt rauhassa. Aloiteltiin myös oikeastaan ekaa kertaa sivuaskeleita ja paikallaan käännöksiä. Sivuaskeleet lähtivät yllättävän hyvin käyntiin, taitava ipana! Käännökset sujuivat oikealle ja täykkäreinä hyvin, vasurissa on vielä työstämistä, eiköhän sekin siitä lähde sujumaan.