Postaamatta ovat näköjään jääneet muunmuassa Vukin agilitytreenit sekä lukuisat tokotreenit molempien kanssa.

Vukkiksen kanssa on siis käyty pari kertaa kentällä tekemässä putkea, siivekkeenkiertoja, eteenmenoja ja puomin kontaktia. Hieno likka tykittää putket mainiosti, irtoamista pitäisi treenailla vaan lisää, vaikka ihan hyvinhän tuo nytkin ottaa etäisyyttä treenimäärään nähden. Hyppysiivekkeillä on tosiaan leikitty ilman rimoja, eli vähän jotain takaakiertoja, välistävetoja, suoralle lähetyksiä sun muuta. Aluksi neiti ei ollut hoksata namikupin ideaa, mutta selkeytettyäni hommaa apparin avulla hieman, kupin imu parani huomattavasti! Näitä siis jatketaan ja jossain välissä ruvetaan lisäämään suoraan käännöstä mukaan. Rimoja tosin ei tietenkään lisätä peliin vielä pitkään aikaan.

Puomin kontakti sujuu myös nätisti, sitähän on pohjustettu tukevien sohvatyynyjen avulla jo pidemmän aikaa ja nyt 2on2off-asento on sitten siirretty esteellekin. Alastuloa tehtiin tosiaan irrallisena minipöydän päälle laitettuna. Vuksi on vielä vähän epävarma eikä ilmeisesti ihan hallitse kroppaansa tarpeeksi hyvin, sillä kontaktin ottaminen on aavistuksen hidas, mutta eiköhän se siitä treenaamalla rutinoidu. Ja toisaalta - ehkä olisi ihan hyväkin, että edes joku olisi tulevaisuudessa radalla hidasta, mä tuskin muutenkaan pysyn tuon perässä kovin helposti...

Tokoa on tehty viime aikoina semihyvällä menestyksellä. Vuk toimii hyvin ja leikkii edelleen huippukivalla draivilla. Imutusseuraamisteemalla jatketaan, toisinaan takapääkin on käännöksissä mukana hienosti, sitä pitää vaan vahvistella naksuttimen avulla. Näitä pitäisi muutenkin saada videoitua. Luoksetulot ovat edelleen tykkejä, eli no problemo. Paikallaolojakin on nyt aloiteltu jonkun verran ja pentuliino pysyy hienosti jo puolisen minuuttia. Tämän kanssa edetään myös hitaasti ja rauhallisesti, sillä haluan tuolle supervarman makuun.

Nugan kanssa on nyt paneuduttu ruutuun enemmän - hukassa on. Irtoaa epävarmasti, eikä aina edes hahmota neliötä. Jaanan kanssa tätä pohdittiin tiistaina ja ongelmaksi osoittautui jälleen kerran se vanha kunnon viettivoima(ttomuus) yhdistettynä herkästi paineistumiseen. Kaikkein korkeimmillaanhan Porolaisen vire on iltaruoalla ja olisin huipputyytyväinen, jos sen saisi siirrettyä tokoon (tai edes siihen ruutuun, joka ei ilman korkean vietin tuomaa itsevarmuutta näytä onnistuvan ollenkaan), eli ei kai tässä auta muu kuin aloittaa jonkinnäköinen projekti tämänkin suhteen, eli koira syö safkansa jatkossa vain ruudusta. Ongelmanahan tässä on kyllä myös se, että Nuggis on huono patoamaan, eli ruoan äärellä tokoillessa se alkaa sitten myös vuotamaan ääntelemällä. Tuon ääntelyhän ei siis jää pelkkään pieneen piippaukseen, vaan se räksyttää äärimmäisen rasittavasti...