Nuga ei osaa ruutua. Vuk osaa. Voi elämän kevät.

 

Poron ruutusulkeiset siis jatkuvat. Oli sen verran huonoa esitystä, että taidettiin jäädä laskurin suhteen plussan puolelle... Kupille eläin menee kyllä hienosti, mutta heti kun se laitetaan piiloon tai otetaan kokonaan pois, neliö ei hahmotu enää ollenkaan. N hipsii epävarmasti johonkin tötsien liepeille ja vilkuilee, että eikö tää nyt kelpais. No ei. Kohta loppuu kyllä usko, ihan oikeasti, kun ruudun kanssa on kuitenkin taisteltu jo varmaan pari vuotta.

 

Kakara aloittelikin sitten tänään myös ruututreeninsä. Aluksi sheippasin muutaman namin verran, että pentu tajusi tötsien olevan homman idea. Sitten vein lelun ruutuun ja lähetin koiran aluksi suht läheltä - bingo. Näitä tehtiin about viisi, suuntaa sekä matkaa vaihdellen. Koska olen idiootti, ahneus vei voiton ja tein myös yhden tyhjän... Luojan kiitos Vuk on pätevämpi kuin minä, sehän teki nimittäin upean ruudun ja heitin patukan palkaksi. Sitten siirsin tötsien paikkaa sekä suurensin vähän (noin 1 m x 1 m) ja ei kun uutta sarjaa kehiin. Taas noin viisi toistoa, yksi tyhjä, kaikki tosi hienoja. Toivottavasti mä nyt en tätä sentään pilaa.

Vuk taitaakin olla tämän huushollin oppimiskykyisin otus. Mä ja Nuga mennään nurkkaan häpeämään. Jäniskevennyksenä laitetaan postaukseen vielä muutama kuva, ettei mene ihan angstaamisen puolelle...