Okei, nyt vituttaa. Kirjoittelin tähän kivasti kilometriselostuksen eilisistä agilitytreeneistä ja ryhdyin julkaisemaan sitä, niin eikös koko Vuodatus päättänyt lagata. Kiitos tästä, näin juuri heränneenä mä olen muutenkin äärimmäisen pirteä ja kerrassaan hilpeä... Not.

No, anyway. Me on kuin onkin palattu about viikko sitten muutaman kuukauden kestäneeltä resurssien puutteesta johtuneelta agitauolta. Edellisistä treeneistä en mitään tarkalleen ottaen muista, mutta tehtiin puomin kontaktia (ekaa kertaa kokonaisena, alkujännityksen jälkeen sujui oikein kivasti) ja jotain hyppykuvioita noin 10 cm rimoilla, ja kivaa oli. Eilen illalla piipahdettiin kuitenkin taas hallilla ja nyt äkillisestä, joskin todennäköisesti vain hetkellisestä blogi-innostuksestani johtuen sain jopa väsättyä ratapiirrokset. Mittasuhteet tosin kusee, en vaan millään saanut niitä väännettyä realistisiksi.

Treenattiin siis samaa lyhyttä pätkää monella eri variaatiolla. Pääpaino oli mun omassa ohjauksessa, valssin, takaaleikkauksen, persjätön, poispäinkäännöksen ja takaakierron hiomisessa. Koirahan osaa ja tekee, kunhan mä vaan olen ajoissa. Sehän on puhdas fakta, että mä olen ohjaajana hidas, mutta Nugaan tottuneena vaikutan totaalisesti tervaan juuttuneelta etanalta tuon kääpiösalaman kanssa. Tiedostan kuitenkin omat mokani suhteellisen hyvin ja tuollaisen about loputtomasti toistoja kestävän koiran kanssa niitä on mahdollista korjaillakin (vertaan taas Poroon...). Vuk on kyllä ihan mahtava pieni agiliitokoira. Se etenee vauhdilla, kuunnellen silti ohjausta - mutta jos mä olen myöhässä, se kyllä lukitsee itse seuraavan esteen, eli mukavan estehakuinen tapaus. Irtoamista tosin pitää vielä treenata (okei, no shit, koirahan on kymmenen kuukautta eikä harjoituskertojakaan ole takana kovin montaa).

Uutena esteenä opeteltiin pussi, joka oli luonnollisesti aivan easy piece. Muutama toisto otettiin myös puomilla, johon olikin löytynyt viimeviikkoisesta uusi asenne, "täysillä läpi". Pienen muistuttelun jälkeen saatiin alastulokontaktikin sujumaan oikein nätisti ja kakara jämähti täydelliseen 2on2offiin. Lisäksi aloitettiin vihdoinkin kauan odotettu keppiprojekti. Päädyin nyt sitten lopulta niihin kujakeppeihin. Asetin kujan aika leveäksi, vein lelun loppuun ja lähetin koiran. Näitä tehtiin joitakin kertoja, otettiin vähän etäisyyttäkin ja itse vaihtelin sijoittumistani. Näppärä elukka teki noin 90 % toistoista ihan oikein! En mä kyllä usko Vukin vielä sinänsä tajunneen, mitä on tekemässä, mutta eiköhän sille vielä nätit kepit näillä saada.