Onnitelkaa mua. Kruunasin tänään itseni universumin historian suurimmaksi idioottien kuninkaaksi.

Joo, ei menneet taaskaan viestitreenit ihan nappiin. Kannatti pelätä pahinta, sillä sehän toteutui. Edellisissä treeneissä tapahtunut kämmi jäi Vukille päälle, ja tänään se teki ihan saman jutun, jäi hetkeksi välille pyörimään kakkosohjaajalle mennessä. Tosin vähän pienemmässä mittakaavassa - ehkä olisi siis toivoa, että se unohtuisi kuitenkin nopeasti pois... Hetken ehdin jo ajatella, että se kenties oppi viimekertaisesta virheestä jotain, mutta ei sitten näköjään. Mulla itsellä vaan motivaatio kuihtuu, kun en osaa mitään, vaikka koirassa olisi potentiaalia ihan mihin tahansa. Ja sen lisäksi, että viesti kusee, harmaita hiuksia lisää myös toko. En osaa opettaa edes kaukoja. Ärsyttää.

Tämän itseinhon puuskassa kirjoitetun angstiraportin teille tarjosi surkein koiranohjaaja koskaan. Kiitos ja hei.

(Kai mä tästä taas nousen, don't worry. Ja lupaan itselleni, että seuraavissa viestitreeneissä se juoksee paremmin kuin koskaan, piste.)