Alkukevään harrastusangstin jälkeen noustaan ja lujaa - kaikki vaan sujuu!

Ensimmäiseksi on tietysti pakko vähän hehkuttaa helatorstain tokokoetta Joensuussa. Me tehtiin se! Ykkönen, vihdoinkin! Ihanaa Leijonat ihanaa! Kyllä sitä odotettiinkin. Mutta ennen kuin pääsen ruotimaan pisteitä tarkemmin, pitää kai kuitenkin ensin käydä läpi sitä edeltänyt ja superepäonnistunut koe, joka sekin oli Joensuussa, 5.5. Tuomarina sympaattinen Tommi Varis ja koepaikkana sateinen sekä tuulinen hiekkakenttä.

Paikallamakuu 10: Ei moitteita.
Seuraaminen 7½: Kamalin seuruu ikinä! Ihan pihalla, voi oksennus!
Liikkeestä istuminen 8: Muistaakseni tuplakäsky seuraamiseen, ei vaan lähtenyt jostain syystä mukaan.
Luoksetulo 8: Mulla oli Tommin mielestä liian pitkä käsimerkki seisomisessa. Okei?
Ruutu 7: Ajautui ulos syystä x, mutta sain ohjattua yhdellä lisäkäskyllä nauhojen sisäpuolelle.
Hyppynouto 8½: En muista mistä meni pisteitä..?
Metallinouto 8: Enkä tästäkään.
Tunnistusnouto 0: Toi väärän ihan pokkana. Tästä on tullut jopa ongelmanpoikanen, pohdintoja lisää alempana.
Kauko-ohjaus 8: Yksi kaksoiskäsky, muuten ihan hyvä. Tässäkin tosin tuomari sanoi, että käsimerkit voisi olla lyhyemmätkin.
Kokonaisvaikutus 8: Ei oltu samassa joukkueessa kyllä yhtään, ihan kamala fiilis kaiken kaikkiaan.

Yhteensä 227½ pistettä eli kakkonen. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin suklaata ja jotain muutakin, mutta ei pahemmin lohduttanut. Päällimmäisenä koko kisasta jäi mieleen vaan armoton vitutus, kun tuntui että mikään ei onnistunut!

Parin viikon päästä oli sitten uusi koitos uudella kentällä. Aurinko paistoi ja oli sairaan kuuma, mutta homma toimi! Tuomarina oli hurjan kiva Nokelaisen Anne.

Paikallamakuu 10: Hyvä, ei edes haistellut.
Seuraaminen 9½: Ihan okei, mutta en kyllä silti olisi noin paljoa pisteitä antanut.
Liikkeestä istuminen 10: Kyllähän se pari peruutusaskelta otti, mutta tuomaria se ei haitannut.
Luoksetulo 9: Seisominen valui.
Ruutu 9: Super! Loppuosassa tuplakäsky kun valui älyttömästi eteen.
Hyppynouto 10: No problem.
Metallinouto 9: Kolinkolinkolin...
Tunnistusnouto 9½: Aika huolimatonta duunia kapuloilla, mutta oma tuli.
Kauko-ohjaus 6: Pakitti ja urpoili. Ei kuunnellut yhtään, katseli vaan muualle ja jouduin antamaan suulliset käskyt käsimerkkien tueksi.
Kokonaisvaikutus 9: Anne tykkäsi kovasti meidän yhteistyöstä, vissiin kaukojen sähläyksestä otti yhden pojon pois.

Ja yhteensä 289 pistettä sekä luokkavoitto. Jeejee! Jee! Olen älyttömän tyytyväinen, kerrankin näytettiin että osataan. Koko koe oli täsmälleen meidän tasoinen, niin virheineen kuin onnistumisineenkin. Ilmi tuli juuri ne meidän heikot kohdat. Että näin se sitten vihdoin pamahti se menolippu kuninkuusluokkaan, mutta ennen EVL:n debytointia käydään vielä yksi kenraaliharjoituskoe sekä SM-kisat voittajaluokassa.

Viestinkin suhteen ollaan saatu nyt erittäin nousujohteisia treenejä. Parisen viikkoa sitten käytiin treenaamassa Merjan ja Rion, Lauran ja Runon sekä nimettömäksi jääneiden ihmisen ja sakemannin kanssa. Kaksi tuntia saatiin metsässä vierähtämään pienelläkin porukalla. Vukin kanssa tehtiin suht lyhyt matka (max. 150 m) siten, että näköyhteyden sai vasta lopussa (maaston korkeuserot). Toinen tällainen treeni tehtiin pari päivää tämän jälkeen ja näillä Vuk on selkeästi saanut varmuutta touhuun, eikä ole kertaakaan kääntynyt. Ongelma näyttää siis ratkaistulta, mutta parempi kai olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa.

Viikonloppuna tehtiin esineruutu. Tallattiin noin 50 m x 50 m alue (eräät eivät tosin luottaneet mun mittaustaitoihin ja väittivät, että se on lähemmäs 70 metriä...), Vukille kaksi esinettä suht taakse. Koska oli kauden ekat esineet, annoin sen katsoa esineiden vientiä. Likka muistikin heti homman nimen ja sai nopeasti palautettua ekan. Toista esinettä epäilin, sillä siinähän on ollut probleemia (Vukin mielestä ruudussa voi olla vain yksi tavara), mutta ilmeisesti talven aikana palasia oli loksahtanut kohdilleen kun sekin palautui pian. Sikahyvä! Ja kehitystä oli oikeasti tapahtunut, Vuk jopa haisteli ihan kunnolla nenä auki, eikä vaan juossut päättömästi ja odottanut, että joku esine tupsahtaa eteen. So great!

Tokoiltu on toki myös, päällimmäisenä mielessä eilinen Päivikin vetämä treeni, seurana Mari ja Helmi sekä Mervi ja Köpi. Ensin paikallamakuu isoilla häiriöillä, Päivikki huuteli käskyjä, haukutti Tanhua, leikki, heitteli leluja ja ties mitä. Vuk nytkähti kerran, mutta eipä noussut! Olin auton takana piilossa ja vakoilin sitä ikkunasta. Pari kertaa oli pakko käydä palkkaamassa kun tyyppi pysyi niin hyvin, vaikka selkeästi olisi tehnyt mieli mennä. Toiseksi otin luoksetulon pysäytyksiä, näissä ei mitään kummempaa, vähän yritti ennakoida.

Päivikin kanssa juteltiin Vukin kaukoista ja koin pienen ahaa-elämyksen. Se juttu, jota meidän täytyy harjoitella, ei ole tekniikka (sillä sen se kyllä osaa), vaan vireenhallinta. Mun täytyy opetella laskemaan Vukin vire alas korkealtakin, sillä silloin se pystyy keskittymään. Toinen asia on häiriöt, sillä vireen laskiessa Vukin häiriöherkkyys kasvaa selkeästi. Tätä treenattiin siten, että ensin nostatin vietin leikkimällä pilviin, ja sitten lähdettiinkin tekemään kaukoja. Rauhoitin sen huolellisesti silittämällä ja juttelemalla, ja sitten ensin lyhyeltä matkalta otettiin pari vaihtoa. Näihin olin pääosin aika tyytyväinen. Sitten kun mukaan tuli häiriö, Hypno vieressä teki myös kakeja ja leikki, Vukin keskittyminen herpaantui huomattavasti ja se alkoi vilkuilla sivulle (mitä se ei tavallisesti todellakaan tee). Oli siis erittäin hyödyllinen treeni ja sain irti rutkasti ideoita, miten jatkaa.

Lopuksi tehtiin pitkä seuraaminen ja tunnari. Halusin mahdollisimman tylsän seuruun liikkuroituna, jotta pääsisin huomauttamaan Vukille kontaktin tiputtamisesta. Kahdesti sain ärähtää sille, kokonaisuus oli kyllä hyvä. Yksi hidas perusasento oli, näitä se on nyt tehnyt kummallisen usein, pitää kiinnittää huomiota jatkossa. Sitten EVL:n koemainen tunnari, jossa Vuk taas aivan pokkana toi väärän. En jummarra en! Tuo ihan reteästi eikä ollenkaan näytä tietävän, että mokaa. Uusintatoistolla toi oman, ihan yhtä pokkana kuin aiemmin vääränkin... Hassu eläin se on. No, ehkä tämä on ohimenevää.

PS. Huomenna luonnetestiin. Iik!