Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että on aika päivittää blogi. Apdoleja.

Kaikennäköistä on tehty. Pääsiäisenä piipahdettiin Pellossa lomailemassa ja kotiintulomatkalla pysähdyttiin Ouluun tapaamaan tuttuja ja tietysti tokoilemaan Janin ja Ronin sekä Jennin ja Duken kanssa. Arkeen palailtuamme käytiin Varkaudessa tokoilemassa, VOI2 ja sij. 2 ja pisteitä en muista. En ollut tyytyväinen oikein mihinkään, paitsi vähän kaukoihin, joista tuli 9. Suurin moka oli ruutu, jossa Pampali lähti luoksetulon tötsille... Joo-o, taas, ei voi käsittää. En saa sitä ikinä tekemään tuota treeneissä, vaikka häiriömerkkien seassakin on harjoiteltu. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, huomenna nimittäin taas uusi yritys. Tokoiltu on älyttömän vähän, saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Lupauduin myös tokon SM-joukkueseen voivottelemaan. Kyllä vähän nakertaa, ettei sitten kuitenkaan päästy sinne erivoittajaan, mutta toisaalta - onhan meillä vielä monta vuotta aikaa. Nyt SM-kokoonpanolla olisi tarkoitus treenata ahkerasti (ja sitten Kuopiossa pokata kultaa... not).



Viime viikonloppuna käytiin Kiteellä Ardiente-leirillä paimentelemassa. Oli superkivaa, seura, ruoka ja ennen kaikkea treenit oli ihan huippuja ja Vuk oli hurjan taitava siihen nähden, että se on päässyt aiemmin lampaille vain pari kertaa ja nekin vuosi sitten. Myös Vukin sisaruksia ja muita sukulaisia oli älyttömän kiva päästä pitkästä aikaa näkemään. Oikein mukavia tyyppejä olivat kaikki!



Vukkis pääsi paimentamaan perjantaina ja lauantaina kolmesti sekä maanantaina kahdesti. Kasvattaja-Pia suostui ohjaamaan melkein kaikilla kerroilla, mä olen niin pihalla tuosta lajista, että otan mieluusti katsojan roolin, jotta Vuk pääsee näyttämään oikeat kykynsä... Mun kanssa se oli huomattavasti kiihkeämpi tekemään ja Pian kanssa siitä löytyi myös herkkä puoli, se nimittäin vastasi paineeseen aivan eri tavalla kuin yleensä. Sinänsä paimenessa oikein hyväkin ominaisuus. Vauhtiahan sillä on vielä vähän liikaa, mutta sen saisi varmasti tasoittumaan, jos treenattaisiin useammin kuin kerran vuoteen...




Ja se syy, jonka vuoksi päätin pitkästä aikaa ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa blogiin - me päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan viestikausi! Metsät ovat täällä Savossakin jo siinä määrin sulaneet, että puimme pk-valjaat päälle (ei oikeasti, todellisuudessa ne unohtuivat kotiin) ja lähdimme kohti maastotreenejä. Hypno oli tapansa mukaan hyvä, Vuk taas... No, aika palata maan pinnalle ja havaita, että asiat pitää opettaa, ennen kuin koira osaa ne. Mun luokse se tulee kyllä vaikka läpi harmaan kiven, mutta Marjon päässä veto ei ole niin suuri, joten Vuk kääntyy helposti takaisin. Se ei tavallaan luota siihen, että Marjo varmasti on siellä "jossain". Mähän olen niin dramaattinen ja pessimistinen ja niin edelleen, että ehdin jo hetken olla varma, että olen pilannut koko koiran viestin, kun se pyörähti ympäri (kahdesti!) ennen kuin lähti viimeiselle osuudelle... Tulin siihen tulokseen, että sen kynnys juosta kasvaa liikaa, kun näköyhteys pisteeltä pisteelle katkeaa. Loppuun otettiin vielä yksi helppo treeni (lyhyt matka, ei suoraa näköyhteyttä), jotta voitiin lopettaa onnistumiseen. Tuon kaltaisia tehdään sitten jatkossakin.

Tunnen oloni jokseenkin tyhmäksi löytäessäni itseni kerta toisensa jälkeen ihmettelemässä samoja yksinkertaisia asioita, mutta... Sitähän tämä koiraharrastus vissiin on.



Tänään tokoiltiin Pihlajaniemen koulun pihalla meidän lauman, Lauran ja Detan,
Marin ja Helmin sekä Mervin ja Köpin kanssa. Otin aluksi luoksetulon, seisominen kertaa kaksi (eka valui, toka skarpimpi) ja maahanmeno kertaa yksi (ihan ok). Sitten kaukot liikkuroituna, Vuk oli pihalla kuin lumiukko ja kävin kahdesti huomauttamassa sen asenteesta, kunnes sain nättiä työskentelyä. Tähän olen tyytyväinen, osasin vaatia oikeassa määrin kiehumatta kuitenkaan liikaa. Seuraavaksi otin ruudun, jonka ympärille oli levitelty häiriömerkkejä, mutta sieltä se vaan löysi ruutuun ja sikahienosti löysikin. Oli niin hieno, etten tehnyt loppuosaa, vaan otin sen sitten erikseen. Sitten tauko ja tauon jälkeen metsku (ihan ok) ja seuraamisia (ihan ok). Hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan, meininki hyvä ja häiriönä olleet lapsiporukat tai muut koirakot ei tuntuneet missään.

 

Meillä on tosiaan huomenna seuraava tokokoe. Jos päivitystä ei näy pariin päivään, voidaan olettaa, ettei sitten ole mitään kovin tärkeää kerrottavaakaan...