Ulkona pääpaino on ollut ohjatulla noudolla ja ruudulla, joiden suuntia on ahkerasti harjoiteltu ja ketjuteltu liikkeitä kokonaisiksi. Merkki on kovin hieno, vähän vielä oudoksuu erilaisia merkkejä (erityisesti matalia), mutta vauhti ja rintamasuunta on hienoja. Olen siis opettanut merkin siten, että Vuk menee merkin taakse suoraan. Nouto on viimeisimmän treenin perusteella hyvällä mallilla (en uskaltanut ottaa enempää kuin yhden toiston per suunta, kun meni niin hienosti!), samoin ruutu. Ruutua tehtiin nyt ekaa kertaa kokonaisena ja se oli Vukista vähän hämmentävää, se on niin vahvasti ehdollistunut siihen, että ruutu on aina edessä ja nyt se olikin ihan väärässä suunnassa. Näppärästi se kuitenkin hoksasi asian heti kun tokalla toistolla pääsin sen palkkaamaan. Joku fiksumpi olisi malttanut tehdä tuota osissa kauemmin, mutta minäpä kaikessa kärsivällisyydessäni tein sitten näin, onneksi koira kaikesta huolimatta päästi mut kuin paskan ohjaajan veräjästä...

Lisäksi tehtiin zetan asentoja, niissä oli vähän ongelmaa käskyjen erotteluissa, mutta loppua kohti selkeästi parani kun malttoi kuunnella. Tekniikat hyvät, seisomista piti vähän muistutella. Luoksetulossa Vuk sen sijaan olikin ihan pihalla, pysähtyi superhuonosti enkä jaksanut sitä kauaa edes hinkata, ei se kuitenkaan yleensä noin huono ole. Katsotaan ensi kerralla uudestaan. Kaukoja yksi setti, ei tehnyt alussa hyvin ja otin kerran alusta, jolloin skarppasi. Lopuksi yksi hyvä tunnari.

Sisällä on työstetty zetan asentojen lisäksi kaukoja (kaukojumppaa ja muutaman kerran kokonaisia sarjoja lyhyeltä matkalta) sekä noudon luovutuksia. Noutoja siis siten, että mun rintamasuunnasta huolimatta palautuksessa täytyy tulla suoraan, eli annan kapulan koiralle ja käännyn johonkin pois päin. Nämä on olleet älyttömän tehokkaita treenejä ja Vuk hoksasi idean tosi nopeasti.

Lauantaina käytiin viettämässä päivä kalakukkojen luvatussa maassa, Kuopiossa, mihinpä muuallekaan kuin tokon SM-kisoihin. Päivä oli kaunis ja kisailma suorastaan ihanteellinen, kuopiolaisten kisajärjestelyt toimivat epäilyksistä huolimatta moitteettomasti ja tuttuja oli kasautunut Savon suveen pitkästä aikaa vaikka kuinka paljon. Oikein mainio päivä siis kaiken kaikkiaan, vaikka voittajaluokan tulostaso ei myöskään meidän kohdalla päätä huimannut.

Voivoi oli jaettu kolmeen kehään. Ensiksi suoritettiin paikallamakuu siinä kymmenen kieppeillä Anne Nokelaisen valvovan silmän alla, seuraavaksi yhden paikkeilla Marko Purasen tuomaroitavana tehtiin seuraaminen, luoksetulo, hyppynouto ja tunnari sekä lopuksi noin vartin kuluttua jälleen Nokelaisen kehässä ruutu, liikkeestä istuminen, metallinouto ja kaukot. Vuk oli paikkiksen ja seuraamisen välisen ajan teltassa häkissä lepäilemässä ja sieltä päästyään se pursusi virtaa. Hyvällä fiiliksellä mentiin ja puhallettiin todella kivasti yhteen hiileen koko ajan. Videokin kokeesta on olemassa (kiitos Mari!), mutta se tullee sitten myöhemmin jos ja kun saan tietokoneen suostumaan yhteistyöhön kanssani...

Paikallamakuu 9: Jäi aivan vinoon ja pälyili vähän taakse, jossa kulki koko ajan ihmisiä sekä koiria.
Seuraaminen 8: Tosi nättiä! Juoksuosuudessa tosin possuili, mutta muuten erittäin hyvää menoa.
Liikkeestä istuminen 9: En tiedä mistä lähti piste, mun silmään hyvä, eikä edes peruuttanut. Vähän nopeampi olisi kyllä voinut olla.
Luoksetulo 7: Itse pysähdykset ihan ok, vähän hitaita, mutta sivulletulo kusi. Vuk ei ollut varma pitääkö tulla eteen vai sivulle, eteentuloakin on nyt treenattu viime aikoina, joten kaksoiskäsky.
Ruutu 5: Ei näin... Alku oli upea ja mielessäni jo hihkuin riemusta, mutta loppuosuudessa likka nousi ensin rapsuttelemaan itseään ja sitten seuraamaan tullessa kaahotti ensin monta metriä ohi, jotenka tuplakäsky.
Hyppynouto 8: Nouto oli hieno, mutta jälleen sivulletuloprobleemia.
Metallinouto 9: Nyt sivulletulo onnistui, mutta kapula kolisi tuttuun tapaan.
Tunnistusnouto 7: Sähläsi kapuloilla, toi kuitenkin oman, eikä osannut tulla sivulle.
Kauko-ohjaus 5: Tämä oikeasti harmittaa. Liikkuri ei ollut ihan tilanteen tasalla, asentojen välit olivat ihan tajuttoman pitkiä, saman oli huomannut moni muukin. Vuk oli hyvässä vireessä ja teki teknisesti hienosti, mutta ei se raukka ole ikinä tehnyt noin pitkillä väleillä ja tarjoili siksi hämillään omia asentoja väliin.
Kokonaisvaikutus 8½: Nokelaiselta vissiin kasi ja Puraselta ysi.

Yhteensä 233½ pistettä eli kakkostulos, sijoitus seitsemäs yhteensä 47:stä voittajakoirasta. Ei siis mennyt ihan putkeen muillakaan, ykkösiä tehtiin kaiken kaikkiaan kaksi. Kokonaisuutena olen Vukiin erittäin tyytyväinen, hankalat olosuhteet eivät häirinneet sitä yhtään ja se oli täysillä mukana. Kaikki paitsi kaukojen mokat olivat puhtaasti treenin puutetta, tokoilu on nyt nimittäin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle.

Mutta nyt asiaan tulee muutos! Erivoi-startti odottaa ja mun treenimotivaatio on SM-kisojen jälkeen noussut uusiin sfääreihin. Siispä päätin koota to do -listaa! Nyt kun hömppäluokat on pois alta, pilkotaan kaikki entistäkin pienempiin palasiin ja hinkataan jokainen osa hyväksi.

Paikallaistuminen
• varmuutta erilaisissa häiriöissä
• vahvistelua, että tassut ei liiku milliäkään
• skarppina pitää olla (lelupalkka?)
Paikallamakuu
• vahvistelua, että muiden käskyihin ei reagoida
Seuraaminen
• perusasentojen vahvistelua, niin alussa, lopussa kuin yksittäisinäkin
• huonot perusasennot ei kelpaa
• askelsiirtymien hiomista
• vihdoin se juokseminen kuntoon, ei loikkia eikä sähläystä
• asenne on kunnossa, nyt ensisijaisesti tekniikkaa (naksutin ja namit?)
Zeta
• varmuutta kaikkiin asentoihin
• maahanmenoon nopeutta (vartaloapu hetkeksi takaisin?)
• seisomista ja istumista ensin erikseen, ei peruutella (namipalkka edestä?)
Luoksetulo
• takapalkka seisomisessa edelleen 90 %, pysy säännössä
• maahanmenoon nopeutta (joku uusi palkkaustekniikka, kosketusalusta, namikuppi tai kumartamisen kautta? kokeile!)
• alle 10 % kokonaisia, muuten aina osissa
Ohjattu ruutu
• merkki- ja suuntatreeniä
• häiriötötsiä
• skarppina myös ruudussa, palkka voi tulla milloin vain
• loppuosa kuntoon, kunnon jarrutus sivulletullessa, palkka aina sivulta
Ohjattu nouto
• merkki- ja suuntatreeniä
• luovutus nätiksi, vinoutta ei hyväksytä
• ei ennakointia sivulletulossa
Hyppynouto
• otetreeniä metskulla, kapulasta on pakko pitää kiinni (agilityesteitä, vetoleikkiä yms., mielikuvitusta!)
• ei ennakointia sivulletulossa 
Tunnistusnouto
• varmuutta, paljon toistoja erilaisissa olosuhteissa (mielikuvitusta!)
• ei tarvitse tarkistella, luota nenään (naks heti oman kohdalla?)
• lelupalkka
• ei ennakointia sivulletulossa
Kauko-ohjaus
• vireenhallintaa, ensin nostatus ylös ja sitten rauhoitus
• paljon kaukojumppaa
• muista lihakset, juminen koira tekee huonosti

Mun on ollut jo pari viikkoa tarkoitus kirjoittaa testistä blogiin syväluotaava analyysi videoiden, tuomareiden kommenttien sekä omien pohdintojeni kera, ja tässä se nyt vihdoin tulee. Ilman videoita tosin toistaiseksi... Mun armas läppäri on jostain syystä päättänyt olla tänään toistamatta videoita, joten saatte edelleen kärsiä niin kauan, että saan taisteltua ne jotain kautta nettiin. Ei ole siis mun syy! Mutta koska videoita ei vielä ole saatavilla, saatte tyytyä pelkkiin kirjallisiin selityksiin.

Eli 26. toukokuuta lähdettiin Doran ja Vinhan kanssa oman seuran luonnetestiin Kerimäelle. Vuk oli testipaikalla odotellessa oma pirteä itsensä, eikä muakaan pahemmin jännittänyt. Tuomariparina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg, jotka antoivat Pampalista tällaisen kirjallisen arvion:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +, paukkuärtyisä

Yhteensä 129 ja läpihän se sitten meni.

Tiedän, että suurin osa Vukin tuntevista lukijoista ei ole uskoa silmiään tuota tuloskaavaketta lukiessa - sillä eihän tuo nyt totta puhuen kovin paljoa Vukia kuvaa.

En toki hetkeäkään epäile tuomareiden pätevyyttä, testin perusteella olisin itsekin pistänyt ruksit suunnilleen samoihin kohtiin. Tuota kyseistä päivää tulos tosiaan kuvaa hyvin, mutta sen perusteella, mitä olen tuota koiraa oppinut tässä parin vuoden aikana tuntemaan, niin kokonaisuuteen se ei täsmää.

Jostain syystä Vuk ei vaan ollut testissä ilmeisesti aivan oma itsensä. Jo alussa luoksepäästävyysosuudessa se säpsähti Kerkkää ja aukaisi äänihuulensa, haukkui epäluuloisena. Ja siis Vukhan on maailman avoimin koira, joka ei ole ikinä säikähtänyt ketään... Kyllähän se koskea antoi ja leikkikin, mutta oli silti jotenkin epäileväinen. Ylipäätään se leikki mun mielestä huonosti, vaikka ikinä ei ole mitään ongelmaa vieraiden kanssa leikkimisessä ollut, oli esine mikä hyvänsä.

Kelkkakokeessa se reagoi voimakkaasti haukkumalla. Lopussa perääntyi mun taakse ja tuli moikkaamaan kelkkaa vasta kun menin ihan sen viereen, mutta sitten palautuikin heti. Ihmiseltä tulevaan uhkaan reagoi samoin, mutta perääntyi myöhäisemmässä vaiheessa, ja palautui heti.

Haalariin Vuk reagoi älyttömän nopeasti muutamalla haukahduksella, uudestaan ohi mennessä ei muistanut enää, että siinä oli jotain epäilyttävää. Tynnyriä se ei pahemmin hätkähtänyt, mutta sen sijaan räksytti pari kertaa tynnyrinvetäjälle, joka kovin epäilyttävästi muka seisoskeli puskassa... Eli se alkoi tässä vaiheessa jo tsekkailla ympäristöä ja bongasi mahdollisia uhkia (aiemmin puskasta tullut kelkka ja nurkan takaa tullut "ryöstäjä"). Oppimiskykyä vai pehmeyttä? Kuormittumista, ennakointia, uteliaisuutta..?

Pimeässä huoneessa Vuk ei hoksannut ideaa, kuten etukäteen osasin arvellakin. Hengaili Kerkän kanssa eteistilassa ja vähän sipsutteli ympäriinsä ja ymmärsi tulla mun luo vasta kun kutsuin.

Sitten seinäkoe. Alussa Vuk pyöri vähän, yritti poistua tilanteesta, mutta huomasi nopeasti, että no can do. Muutama haukahdus, tiukka etunoja ja hurja murina päälle. Oli jokseenkin hauska huomata, että kun en ollut sen tukena, se päätti aika nopeasti turvautua itsensä puolustamiseen. Feikki-iskua kuitenkin väisti ja Kerkkä lopetti hyökkäyksen siihen, jolloin Vuk näytti silminnähden helpottuneelta ja olikin heti ihan kaveri, palautui siis nopeasti. Laukauksia Vuk ei pelännyt tippaakaan, vaan sitä kirjaimellisesti ärsytti. Koko koiran olemus viestitti, että "no voi vittu, mitä nyt taas" ja se päksähti muutamaan kertaan, valppaana mutta ei pelokkaana. Sehän ei siis ole kuullut laukauksia viimeiseen puoleentoista vuoteen, joten paukut olivat sille käytännössä uusi asia.

Nyt seuraa tajunnanvirtamaista ja hajanaista pohdintaa niin itse testistä kuin Vukin luonteesta ylipäätäänkin. Kommentteja ja vastauksia saa esittää, jos jotain tulee mieleen!

Musta oli yllättävää, että Vuk reagoi suht kovalla volyymillä uhkiin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toki, onhan se "sadan prosentin koira", antaa aina kaikkensa eikä yhtään vähempää, joten kai sama ideologia päti tähänkin. Kuitenkin noin kova epäily (alun luoksepäästävyys ja tynnyrimiehen haukkuminen) oli sille hyvin epätyypillistä. Toisaalta se on nyt viime aikoina, ehkä muutaman kuukauden sisällä, alkanut kehittää itselleen vartiointiviettiä, joten ehkä tällä oli jotain tekemistä sen kanssa. Toinen tekijä oli ehkä myös se, että olin jäykempi kuin normaalisti, enhän saanut juurikaan kiinnittää huomiota Vukin tekemisiin eikä se ole tottunut siihen. Jo alussa olin vaistomaisesti puuttumassa sen räksyttämiseen, kunnes muistin, etten voi. Ehkä se siis ottaakin musta enemmän tukea, kuin olen kuvitellut?

Yllätyin myös siitä, että on siinä sittenkin pehmeyttä. Aiemminhan se on esittänyt pehmeyttä (/herkkyyttä) oikeastaan vain paimennuksessa, mutta nyt sille selvästi jäi hetkeksi negatiiviset kokemukset mieleen (uhkien etsiminen ympäristöstä). Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että se on keskivertoaussieta huomattavastikin kovempi, mutta ehkä kyse on enemmänkin "viettikovuudesta". Vukin (saalis)viettihän on helposti aktivoitavaa ja nousevaa sorttia, joten se on käytännössä aina korkeassa vireessä kun jotain tehdään, eikä ota silloin itseensä niin mistään. Toisaalta taas se ei ole arjessakaan kyllä herkkä, vaikka olisikin rauhallisessa mielentilassa.

Ainoa yhdistävä tekijä näiden luonnetestiuhkien ja paimennuksen välillä on se, että niihin on liittynyt vieras ihminen. Voidaanko siis luokitella Vuk "vieraspehmeäksi"? Mua kohtaanhan se ei ole missään määrin pehmeä eikä se esimerkiksi äänenkorotuksen jälkeen tunnu enää muistavan kolmen sekunnin kuluttua, että sille on kukaan huutanutkaan. Summa summarum, pehmeys on hämmentävä termi.

Testin loppuosassa Vuk näytti hieman kuormittuneelta, mutta kuitenkin kontrolloi itseään ja tilannetta koko ajan. Ei ollut pelokas eikä ahdistunut, säilytti toimintakykynsä erinomaisesti ja palautui lopulta kaikesta nopeasti. Yllätyin joka tapauksessa siitä, että se ylipäätään otti painetta, sillä sekään ei kuulu Vukin tapoihin - ei arjessa eikä harrastuksissa. Mutta olihan tilanne toki hyvin poikkeava, eikä Vuk ole koskaan aiemmin joutunut kohtaamaan noin paljoa uhkaa yhdellä kertaa. Huomattavaa on ehkä myös se, että paineistavat tekijät olivat kelkkaa lukuunottamatta ihmisperäisiä, haalari ja tynnyrihän eivät kovin suuria reaktioita aiheuttaneet. Vaikka edelleen alleviivaan, ettei Vuk ole vähäisimmässäkään määrin ujo, vaan yleensä ärsyttävyyteen asti ystävällinen - paitsi juuri tällä kertaa.

Ainoat kohdat, jotka pätevät Vukiin kokonaisuutena, olivat temperamentti ja hermorakenne. Erittäin vilkas, niin arjessa kuin treeneissäkin. Ja hieman rauhaton sopii kuvaan myös, Vuk on hermoiltaan aika lailla perusaussie ja selkeällä enemmistöllä testatuista aussieistahan on ykkösen hermot, enkä koe sitä millään lailla häiritseväksi tekijäksi. 

Toisena päivänä olisi testin tulos todennäköisesti ollut aivan erilainen - ja taas toisena päivänä taas erilainen. Siispä sekin vähä luottamus, jonka olen aiemmin luonnetesteihin satsannut, karisi melko tehokkaasti nyt. En kuitenkaan missään tapauksessa kadu testiin viemistä enkä tosiaan tahdo kuulostaa katkeralta - vaikka neljäkymppiä onkin suolainen hinta muutamasta uudesta kokemuksesta, niin olen silti ihan tyytyväinen, että mentiin. Käsitykseni Vukin luonteesta ei tosin muuttunut, pidän sitä ihan samanlaisena kuin ennen testiäkin - vilkkaana, avoimena, rohkeana ja leikkisänä rämäpäänä.

Ja mulle aivan täydellisenä.

Ensimmäiseksi on tietysti pakko vähän hehkuttaa helatorstain tokokoetta Joensuussa. Me tehtiin se! Ykkönen, vihdoinkin! Ihanaa Leijonat ihanaa! Kyllä sitä odotettiinkin. Mutta ennen kuin pääsen ruotimaan pisteitä tarkemmin, pitää kai kuitenkin ensin käydä läpi sitä edeltänyt ja superepäonnistunut koe, joka sekin oli Joensuussa, 5.5. Tuomarina sympaattinen Tommi Varis ja koepaikkana sateinen sekä tuulinen hiekkakenttä.

Paikallamakuu 10: Ei moitteita.
Seuraaminen 7½: Kamalin seuruu ikinä! Ihan pihalla, voi oksennus!
Liikkeestä istuminen 8: Muistaakseni tuplakäsky seuraamiseen, ei vaan lähtenyt jostain syystä mukaan.
Luoksetulo 8: Mulla oli Tommin mielestä liian pitkä käsimerkki seisomisessa. Okei?
Ruutu 7: Ajautui ulos syystä x, mutta sain ohjattua yhdellä lisäkäskyllä nauhojen sisäpuolelle.
Hyppynouto 8½: En muista mistä meni pisteitä..?
Metallinouto 8: Enkä tästäkään.
Tunnistusnouto 0: Toi väärän ihan pokkana. Tästä on tullut jopa ongelmanpoikanen, pohdintoja lisää alempana.
Kauko-ohjaus 8: Yksi kaksoiskäsky, muuten ihan hyvä. Tässäkin tosin tuomari sanoi, että käsimerkit voisi olla lyhyemmätkin.
Kokonaisvaikutus 8: Ei oltu samassa joukkueessa kyllä yhtään, ihan kamala fiilis kaiken kaikkiaan.

Yhteensä 227½ pistettä eli kakkonen. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin suklaata ja jotain muutakin, mutta ei pahemmin lohduttanut. Päällimmäisenä koko kisasta jäi mieleen vaan armoton vitutus, kun tuntui että mikään ei onnistunut!

Parin viikon päästä oli sitten uusi koitos uudella kentällä. Aurinko paistoi ja oli sairaan kuuma, mutta homma toimi! Tuomarina oli hurjan kiva Nokelaisen Anne.

Paikallamakuu 10: Hyvä, ei edes haistellut.
Seuraaminen 9½: Ihan okei, mutta en kyllä silti olisi noin paljoa pisteitä antanut.
Liikkeestä istuminen 10: Kyllähän se pari peruutusaskelta otti, mutta tuomaria se ei haitannut.
Luoksetulo 9: Seisominen valui.
Ruutu 9: Super! Loppuosassa tuplakäsky kun valui älyttömästi eteen.
Hyppynouto 10: No problem.
Metallinouto 9: Kolinkolinkolin...
Tunnistusnouto 9½: Aika huolimatonta duunia kapuloilla, mutta oma tuli.
Kauko-ohjaus 6: Pakitti ja urpoili. Ei kuunnellut yhtään, katseli vaan muualle ja jouduin antamaan suulliset käskyt käsimerkkien tueksi.
Kokonaisvaikutus 9: Anne tykkäsi kovasti meidän yhteistyöstä, vissiin kaukojen sähläyksestä otti yhden pojon pois.

Ja yhteensä 289 pistettä sekä luokkavoitto. Jeejee! Jee! Olen älyttömän tyytyväinen, kerrankin näytettiin että osataan. Koko koe oli täsmälleen meidän tasoinen, niin virheineen kuin onnistumisineenkin. Ilmi tuli juuri ne meidän heikot kohdat. Että näin se sitten vihdoin pamahti se menolippu kuninkuusluokkaan, mutta ennen EVL:n debytointia käydään vielä yksi kenraaliharjoituskoe sekä SM-kisat voittajaluokassa.

Viestinkin suhteen ollaan saatu nyt erittäin nousujohteisia treenejä. Parisen viikkoa sitten käytiin treenaamassa Merjan ja Rion, Lauran ja Runon sekä nimettömäksi jääneiden ihmisen ja sakemannin kanssa. Kaksi tuntia saatiin metsässä vierähtämään pienelläkin porukalla. Vukin kanssa tehtiin suht lyhyt matka (max. 150 m) siten, että näköyhteyden sai vasta lopussa (maaston korkeuserot). Toinen tällainen treeni tehtiin pari päivää tämän jälkeen ja näillä Vuk on selkeästi saanut varmuutta touhuun, eikä ole kertaakaan kääntynyt. Ongelma näyttää siis ratkaistulta, mutta parempi kai olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa.

Viikonloppuna tehtiin esineruutu. Tallattiin noin 50 m x 50 m alue (eräät eivät tosin luottaneet mun mittaustaitoihin ja väittivät, että se on lähemmäs 70 metriä...), Vukille kaksi esinettä suht taakse. Koska oli kauden ekat esineet, annoin sen katsoa esineiden vientiä. Likka muistikin heti homman nimen ja sai nopeasti palautettua ekan. Toista esinettä epäilin, sillä siinähän on ollut probleemia (Vukin mielestä ruudussa voi olla vain yksi tavara), mutta ilmeisesti talven aikana palasia oli loksahtanut kohdilleen kun sekin palautui pian. Sikahyvä! Ja kehitystä oli oikeasti tapahtunut, Vuk jopa haisteli ihan kunnolla nenä auki, eikä vaan juossut päättömästi ja odottanut, että joku esine tupsahtaa eteen. So great!

Tokoiltu on toki myös, päällimmäisenä mielessä eilinen Päivikin vetämä treeni, seurana Mari ja Helmi sekä Mervi ja Köpi. Ensin paikallamakuu isoilla häiriöillä, Päivikki huuteli käskyjä, haukutti Tanhua, leikki, heitteli leluja ja ties mitä. Vuk nytkähti kerran, mutta eipä noussut! Olin auton takana piilossa ja vakoilin sitä ikkunasta. Pari kertaa oli pakko käydä palkkaamassa kun tyyppi pysyi niin hyvin, vaikka selkeästi olisi tehnyt mieli mennä. Toiseksi otin luoksetulon pysäytyksiä, näissä ei mitään kummempaa, vähän yritti ennakoida.

Päivikin kanssa juteltiin Vukin kaukoista ja koin pienen ahaa-elämyksen. Se juttu, jota meidän täytyy harjoitella, ei ole tekniikka (sillä sen se kyllä osaa), vaan vireenhallinta. Mun täytyy opetella laskemaan Vukin vire alas korkealtakin, sillä silloin se pystyy keskittymään. Toinen asia on häiriöt, sillä vireen laskiessa Vukin häiriöherkkyys kasvaa selkeästi. Tätä treenattiin siten, että ensin nostatin vietin leikkimällä pilviin, ja sitten lähdettiinkin tekemään kaukoja. Rauhoitin sen huolellisesti silittämällä ja juttelemalla, ja sitten ensin lyhyeltä matkalta otettiin pari vaihtoa. Näihin olin pääosin aika tyytyväinen. Sitten kun mukaan tuli häiriö, Hypno vieressä teki myös kakeja ja leikki, Vukin keskittyminen herpaantui huomattavasti ja se alkoi vilkuilla sivulle (mitä se ei tavallisesti todellakaan tee). Oli siis erittäin hyödyllinen treeni ja sain irti rutkasti ideoita, miten jatkaa.

Lopuksi tehtiin pitkä seuraaminen ja tunnari. Halusin mahdollisimman tylsän seuruun liikkuroituna, jotta pääsisin huomauttamaan Vukille kontaktin tiputtamisesta. Kahdesti sain ärähtää sille, kokonaisuus oli kyllä hyvä. Yksi hidas perusasento oli, näitä se on nyt tehnyt kummallisen usein, pitää kiinnittää huomiota jatkossa. Sitten EVL:n koemainen tunnari, jossa Vuk taas aivan pokkana toi väärän. En jummarra en! Tuo ihan reteästi eikä ollenkaan näytä tietävän, että mokaa. Uusintatoistolla toi oman, ihan yhtä pokkana kuin aiemmin vääränkin... Hassu eläin se on. No, ehkä tämä on ohimenevää.

PS. Huomenna luonnetestiin. Iik!

Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että on aika päivittää blogi. Apdoleja.

Kaikennäköistä on tehty. Pääsiäisenä piipahdettiin Pellossa lomailemassa ja kotiintulomatkalla pysähdyttiin Ouluun tapaamaan tuttuja ja tietysti tokoilemaan Janin ja Ronin sekä Jennin ja Duken kanssa. Arkeen palailtuamme käytiin Varkaudessa tokoilemassa, VOI2 ja sij. 2 ja pisteitä en muista. En ollut tyytyväinen oikein mihinkään, paitsi vähän kaukoihin, joista tuli 9. Suurin moka oli ruutu, jossa Pampali lähti luoksetulon tötsille... Joo-o, taas, ei voi käsittää. En saa sitä ikinä tekemään tuota treeneissä, vaikka häiriömerkkien seassakin on harjoiteltu. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, huomenna nimittäin taas uusi yritys. Tokoiltu on älyttömän vähän, saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Lupauduin myös tokon SM-joukkueseen voivottelemaan. Kyllä vähän nakertaa, ettei sitten kuitenkaan päästy sinne erivoittajaan, mutta toisaalta - onhan meillä vielä monta vuotta aikaa. Nyt SM-kokoonpanolla olisi tarkoitus treenata ahkerasti (ja sitten Kuopiossa pokata kultaa... not).

Viime viikonloppuna käytiin Kiteellä Ardiente-leirillä paimentelemassa. Oli superkivaa, seura, ruoka ja ennen kaikkea treenit oli ihan huippuja ja Vuk oli hurjan taitava siihen nähden, että se on päässyt aiemmin lampaille vain pari kertaa ja nekin vuosi sitten. Myös Vukin sisaruksia ja muita sukulaisia oli älyttömän kiva päästä pitkästä aikaa näkemään. Oikein mukavia tyyppejä olivat kaikki!

Vukkis pääsi paimentamaan perjantaina ja lauantaina kolmesti sekä maanantaina kahdesti. Kasvattaja-Pia suostui ohjaamaan melkein kaikilla kerroilla, mä olen niin pihalla tuosta lajista, että otan mieluusti katsojan roolin, jotta Vuk pääsee näyttämään oikeat kykynsä... Mun kanssa se oli huomattavasti kiihkeämpi tekemään ja Pian kanssa siitä löytyi myös herkkä puoli, se nimittäin vastasi paineeseen aivan eri tavalla kuin yleensä. Sinänsä paimenessa oikein hyväkin ominaisuus. Vauhtiahan sillä on vielä vähän liikaa, mutta sen saisi varmasti tasoittumaan, jos treenattaisiin useammin kuin kerran vuoteen...



Ja se syy, jonka vuoksi päätin pitkästä aikaa ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa blogiin - me päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan viestikausi! Metsät ovat täällä Savossakin jo siinä määrin sulaneet, että puimme pk-valjaat päälle (ei oikeasti, todellisuudessa ne unohtuivat kotiin) ja lähdimme kohti maastotreenejä. Hypno oli tapansa mukaan hyvä, Vuk taas... No, aika palata maan pinnalle ja havaita, että asiat pitää opettaa, ennen kuin koira osaa ne. Mun luokse se tulee kyllä vaikka läpi harmaan kiven, mutta Marjon päässä veto ei ole niin suuri, joten Vuk kääntyy helposti takaisin. Se ei tavallaan luota siihen, että Marjo varmasti on siellä "jossain". Mähän olen niin dramaattinen ja pessimistinen ja niin edelleen, että ehdin jo hetken olla varma, että olen pilannut koko koiran viestin, kun se pyörähti ympäri (kahdesti!) ennen kuin lähti viimeiselle osuudelle... Tulin siihen tulokseen, että sen kynnys juosta kasvaa liikaa, kun näköyhteys pisteeltä pisteelle katkeaa. Loppuun otettiin vielä yksi helppo treeni (lyhyt matka, ei suoraa näköyhteyttä), jotta voitiin lopettaa onnistumiseen. Tuon kaltaisia tehdään sitten jatkossakin.

Tunnen oloni jokseenkin tyhmäksi löytäessäni itseni kerta toisensa jälkeen ihmettelemässä samoja yksinkertaisia asioita, mutta... Sitähän tämä koiraharrastus vissiin on.

Tänään tokoiltiin Pihlajaniemen koulun pihalla meidän lauman, Lauran ja Detan, Marin ja Helmin sekä Mervin ja Köpin kanssa. Otin aluksi luoksetulon, seisominen kertaa kaksi (eka valui, toka skarpimpi) ja maahanmeno kertaa yksi (ihan ok). Sitten kaukot liikkuroituna, Vuk oli pihalla kuin lumiukko ja kävin kahdesti huomauttamassa sen asenteesta, kunnes sain nättiä työskentelyä. Tähän olen tyytyväinen, osasin vaatia oikeassa määrin kiehumatta kuitenkaan liikaa. Seuraavaksi otin ruudun, jonka ympärille oli levitelty häiriömerkkejä, mutta sieltä se vaan löysi ruutuun ja sikahienosti löysikin. Oli niin hieno, etten tehnyt loppuosaa, vaan otin sen sitten erikseen. Sitten tauko ja tauon jälkeen metsku (ihan ok) ja seuraamisia (ihan ok). Hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan, meininki hyvä ja häiriönä olleet lapsiporukat tai muut koirakot ei tuntuneet missään.

 

Meillä on tosiaan huomenna seuraava tokokoe. Jos päivitystä ei näy pariin päivään, voidaan olettaa, ettei sitten ole mitään kovin tärkeää kerrottavaakaan... 

Treenin pääpaino oli loppujen lopuksi eteenmenossa. Koko liike jumittaa paikallaan, en oikein ole varma, miten lähtisin tästä etenemään. Tai siis lelu pitää häivyttää, mutta millä tekniikalla. Nythän me ollaan tehty niin, että Vuk näkee joka kerta kun lelu viedään kentän päähän. Tein jokusen toiston siten, että vein lelun ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja (noutoja ja seuraamista), jonka jälkeen sitten se eteenmeno. Jotta koiran muistikuva lelusta vähän hämärtyisi ja lopulta päästäisiin siihen tilanteeseen, että se juoksee eteen, vaikkei tietäisikään lelun olevan siellä. Suunnitelma kuulostaa tässä vaiheessa mun mielestä aika järkevältä, mutta saa nähdä kuinka kauan maltan siinä pysyä...

Tein tosiaan muutaman tasamaanoudon kahden kilon kapulalla, homma toimii. Hyppy- ja A-noudot olikin sitten aika rumia, A:lla päätti kerran kiertää hypyn kautta takaisin, ei mitään logiikkaa taas... Metristä pitäisi alkaa tosissaan työstää kunnon suunnitelman kanssa, se kun vaan satunnaisesti kolisee. Eikä mitään merkitystä onko este 70 cm vai 100 cm vai jotain siltä väliltä, Vuk ponnistaa silti vauhtia ihan huolettomasti. Olen nyt tehnyt niin, että kolinoista en palkkaa, mutta en usko, että sillä on mitään merkitystä, tuskin tuo sitä tajuaa. Pitäisi kehitellä joku fiksumpi tekniikka tähän.

Seuraamiset oli oikein kivoja, ei huomautettavaa. Lopuksi päädyin tekemään vielä yhden sarjan kaukoja, joku m-s-i-m-s-i-s-m. Ekassa istumisessa oli possu, mutta en sanonut mitään. Loppusetin skarppasikin kivasti, jees.

Tiistaitokoja hallilla, taas. Pitäisi joskus taas vissiin viitsiä treenata ulkonakin eikä aina vaan turvautua lämpöiseen halliin...

Aloiteltiin ruuduilla, muutama EVL-mallinen ruutu molempiin suuntiin lyhyehköillä matkoilla. Teki joka toiston oikein, jee, mitä nyt vähän ajautui vasempaan reunaan, mutta oli sisällä kuitenkin. Muutaman kerran annoin Vukin myös itse tarjota ruutuunmenoa ja palkkailin kun osui kivasti keskelle (jonne se muuten hakeutuukin yleensä tosi kivasti). Sitten tauolle ja toisessa setissä ensin kaukot, joista on video. Ensin teki yhden asennon väärin (seisomisen istumisena) ja muissakin oli vähän epävarman oloinen, mun pitää varmaan taas alkaa kiinnittää noihin käsimerkkeihin enemmän huomiota. Kuulemma ne on joka treenissä vähän erilaiset, voi koiraparkaa... Anygays, Pampali pelitti hyvin, kaukot saatiin videollekin. Seuraamistakin tehtiin, aika lyhyt kaavio, jossa sain vähän puuttua edistämiseen. Luoksetulo oli hyvä lukuunottamatta hitaahkoa maahanmenoa, sekin on videolla. Hyppynoudossa sain tehdä muutaman toiston ennen kuin onnistuttiin, milloin kolisi esteeseen ja milloin piti metskua suussa miten sattui. Vukhan oli onnessaan, noudot kun on sen lemppareita...

Ja zeta, istu-maahan-seiso. Ihan hyvä, teki osaamistasonsa mukaan eli istumisen tekniikka kusee ja seisomisessa steppasi vähän. Tuossa istumisessa Vuk istuu taaksepäin eli kuten olen sen opettanut kakeissa tekemään, sille pitäisi nyt opettaa jäävään uusi tapa, taitaa olla meidän seuraava olkkariprojekti. Pitäisiköhän tyytyä perinteisesti imuttamaan vai olisinkohan reipas ja sheippaisin kokonaan uuden istumisen?

Niin ja Nuga-mummeli täytti tiistaina kuusi! Kuusi! En voi käsittää, miten se voi olla muka jo kuusi, vastahan se tuli ja oli vain pikkuinen ujo pallero. Mun on pitänyt jo kauan kirjoittaa oma pitkä postaus Nugasta, kertoilla siitä ja että mitä sille nykyään kuuluu... Homma vaan kaatuu siihen, että suunnilleen kolmannen lauseen tienoilla kyyneleet valuvat jo poskilla, kun tulee niin kauhea ikävä sitä. Ja huono omatunto, välillä vieläkin sorrun tuntemaan, että olen hylännyt sen... Vaikka kyllähän me molemmat tiedetään, etten ole. En ikinä. Voi pieni Poro, maailman kaunein ja kultaisin koira. 

Vain yksi voi olla ensimmäinen.

Kaikki lukijat ei varmaan nyt pysyneet kärryillä, jos eivät kuulu ihan meidän lähipiiriin, joten selvennykseksi: Nuga siis asuu nykyään mun äidillä, koska se stressaantuu kaupunkiasumisesta ja useamman koiran laumasta. Ja rutiinittomuudesta ja rapisevista lattioista ja pakastimesta joka pitää ääntä ja niin monesta muusta asiasta, joita sen ei kuitenkaan äidin luona "maalla" tarvitse juurikaan kohdata. Siitä on tullut nyt viimeisen vuoden sisällä huomattavasti itsevarmempi ja rauhallinen, tasainen elämä on tehnyt sille selkeästi hyvää, stressittömyys näkyy niin sen käyttäytymisessä kuin turkin laadussakin. Mutta näistä lisää sitten, jos ja kun vielä joku päivä tsemppaan ja saan kirjoitettua sen Nugan oman postauksen loppuun asti sekä julkaistua sen.

Lyhyen tauon jälkeen jatkettiin pk-tottiksen merkeissä. Metrinen tuottaa vähän vaikeuksia, Vuk ei kunnioita hyppyä juurikaan vaan ottaa ihan pokkana siitä vauhtia. Kevyestihän tuo vieteri yli pääsisi jos haluaisi, mutta sille ei liene vielä ihan selvää, mitä siltä halutaan. Onnistumisprosentti jäi siis aika pieneksi. Lopuksi pari eteenmenoa lelulle, matkaa noin 30 m, hyvin meni.

Lopuksi vielä lyhyesti agilityä. Tekniikkakikkailua kolmella hypyllä ja tietysti vähän irtoamisrallia. Vukin kanssa homma pelitti tuttuun tapaan kivasti. Hypnon kanssa lähinnä jatkettiin uusien tekniikoiden opettelua, se olikin tavallista paremmin kuulolla ja reagoi ohjaukseen kivasti.

Viimeiseksi hömpöteltiin matalilla rimoilla myös juniori-Eosin kanssa. Taisi olla Eosin kolmas agilitytreeni. Neiti on vähän jäinen ja hidas syttymään, mutta tänään olin oikein tyytyväinen kakaran asenteeseen, jossa alkoi jo vähän näkyä sellaista tietynlaista paloa. Tehtiin rallia muutamalla hypyllä, lähinnä erilaisia suoria, ja palkaksi patukka lensi. Otettiin myös useampi toisto irtoamissuoria lelulle, jotka sujuivat nyt ekaa kertaa hyvin ja ilman epäröintiä. Ehkä tuosta junnustakin siis vielä aksakoira tulee.

Vukin kanssa aloitin ohjatulla. Onnistumisprosentti oli noin 80, kerran lähti väärään suuntaan (annoin käskyn aika epäselvästi) ja kerran keskimmäiselle. Mutta kokonaisuutena onnistunut treeni, Pampali teki oikein nätisti. Mitä nyt vähän pörisi kapuloille... Noutojen jälkeen siirryin tekemään luoksaria. Takapalkkailin molemmista pysähdyksistä, ne kun on taas löystyneet, etenkin maahanmeno oli alkuun aika ruma. Pitäisi vaan malttaa tehdä koemaisia mahdollisimman vähän, tyyliin yksi toisto viidestäkymmenestä.

Mua laiskotti, joten agissa tehtiin vain tällaista simppeliä ja lyhyttä pätkää. Ekoja esteitä tein Vukin kanssa twistillä ja jaakotuksella, kolmoshypylle takaaleikkaus ja loppusuoralle persjättö. Vukilla oli taas kovasti kierroksia, mutta ei tainnut yksikään rima lentää. Lopuksi kokeiltiin kaikkea muutakin kieputtelua, mm. takaakiertoa vitosesteellä.

Hypnon kanssa tehtiin ensin muutama toisto keinulla ja katsottiin millä mallilla se on. 2on2off tarvitsi muutaman vahvistuskerran toimiakseen ja sitten liitin sen hyppyihin, hyvin toimi. Sen jälkeen keskityin lähinnä noihin alun hyppyihin. Kääntyminen oli vaikeaa, mutta twistin Pypno osti aika hyvin. Jaakotus on sille vaikeampi tekniikka, mutta senkin suhteen saatiin onnistumisia.

Loppiaisena eli 6.1. käytiin koko lauman voimin omalla hallilla möllitokoilemassa. Liikkuroin itse EVL:n ja sen jälkeen päästiin suoraan kehään. Kokonaisfiilis tekemisessä oli tuttuun tapaan hyvä, mutta huolimattomuutta oli ilmassa, jonka takia kokonaispistesaalis jäi aika laihaksi, 205½ pistettä eli kolmostulos. Luokkavoitto, anyway.

Paikallamakuu 8: Haisteli maata, hyi.

Seuraaminen 8: Ei mitään muistikuvaa... Varmaan painoi.

Liikkeestä istuminen 9½: Kiva, olisi voinut olla nopeampikin.

Luoksetulo 9½: Seisominen hyvä, maahanmeno valui.

Ruutu 0: Luoksaria ollaan tehty paljon takapalkalla ja tässä Vuk ilmeisesti kuvitteli, että palkka jätettiin luoksetulon aloituspaikkaan tälläkin kertaa ja lähti sitten sinne... Kolmannella yrityksellä sitten hieno ruutu ja hieno seuraaminen. Työtapaturma, olisihan se tietysti tuollaistakin tilannetta pitänyt älytä harjoitella - mutta nytpä on sitten sitäkin treenattu.

Hyppynouto 6½: Hassu pieni pelle. Joo, katsokaa videolta...

Metallinouto 10: Taattua Vuk-laatua.

Tunnistusnouto 10: Bueno!

Kauko-ohjaus 0: Otin tahallani nollan ja jäin vaan parin metrin päähän. Ensialkuun alkoi sählätä, mutta otin sitten koko liikkeen uudestaan ja skarppasi.

Kokonaisvaikutus 10: Iloista menoa.

Tässä välissä treenattiin aika paljon. Varmuutta vanhoihin liikkeisiin ja kaukoprojektin suhteen oli asennemuutoksen paikka. Zen-mieliala löytyi pienen peiliinkatsomisen jälkeen. Ymmärsin luovuttaa. Kun kyseessä on koiraharrastus, tiimityöskentely, ei voi tavoitella mitään verenmaku suussa. Päätin, etten edes yritä tehdä kympin kaukoja, kasi tai ysikin riittää vallan mainiosti ja sitä kautta saatiinkin sitten läpimurto - kun rentouduin, koirakin rentoutui.

Omalta osaltaan kaukokäskyjen helpottumiseen auttoi varmasti myös lihashieronnan aloittaminen. Vukilta löytyi pientä jumia sieltä sun täältä, eniten ristiselän, lantion ja reisien alueelta. Tammi- ja helmikuu mentiin intensiivisellä viikon välein hieronnalla, nyttemin on siirrytty kahden viikon väleihin. 

Uusi yritys tokoepistelyjen suhteen otettiin viikko sitten, 7.3., jälleen omalla hallilla. Liikkuroin taas EVL:n ja siitä sitten suoraan Vukin kanssa kehään. Mulle sopii tuollainen, että on omaan vuoroon asti jotain viemässä ajatukset, en ehdi jännittämään! Nyt koko setti toimi hyvin, pakka oli erinomaisesti kasassa ja se näkyi tuloksessa, 301½ p. ja VOI1 sekä luokkavoitto. Teknisten ongelmien vuoksi näistä kisoista ei ikävä kyllä ole videota.

Paikallamakuu 9½: Kerran nuuhkaisi maata.

Seuraaminen 8½: Erittäin jees!

Liikkeestä istuminen 10: No problemo.

Luoksetulo 9: Vähän hitaita kumpikin pysähdys.

Ruutu 9: Muuten oikein hieno, mutta seuraamiseen tullessa pyörähti ensin mun edessä.

Hyppynouto 10: Easy piece.

Metallinouto 9½: Pieni mur kapulalle.

Tunnistusnouto 10: Hieno, hieno!

Kauko-ohjaus 9½: Jee! Bileet, superia! Teki rauhassa ja keskittyi. Jossain vaihdossa (muistaakseni s-i) liikautti toista takajalkaa, mutta ihan sama, oli se niin hieno!

Kokonaisvaikutus 9½: Liikkeiden välillä riehuttiin aika villisti.

Agilityssä on tehty nyt pidempiä ratoja. Vukilla kepit sujuu jo ihan kivasti ilman verkkoja, joskus tarvitsee pientä painostusta ettei jätä kesken. Ohjautuu pääosin suht hyvin, mutta yleensä ensimmäisellä kierroksella se käy niin kuumana, ettei viitsi juurikaan kuunnella. Ekan radan jälkeen se rauhoittuu sen verran, että muistaa myös kartturin olemassaolon... Kisaamaan voitaisiin periaatteessa mennä, mutta eiköhän me vielä hetki odotella, että saan itsekin vähän varmuutta lisää peliin.

Hypnon kanssa aksailu sujuu vaihdellen. Alkuvuodesta (vai loppuvuodesta?) jäätiin pitkälle tauolle kun Pypno alkoi himmailla ennen hyppyjä. Hieronnalla tilanne on parantunut ja nyt on päästy taas tekemään pari treeniä. Sen kanssa pitäisi löytää jokin yhteinen sävel, kumpikaan ei ilmeisesti oikein osata lukea toisiamme. Vauhtia olisi kuin Pendolinossa, mutta nyt tärkeintä on opettaa sille vähän tekniikkaa, irrotahan se kyllä osaa.

Koska olen hajamielinen ja laiska lahopää, ratapiirroksia ei tällä kertaa ole, mutta ne tulevat mahdollisesti myöhemmin. Jos tulevat.

Vukin tokon voittajaluokka on nyt sillä mallilla, että ykkönen alkaa olla aika todennäköinen. Tietysti työtapaturmia voi sattua, mutta treenit sujuvat pääsääntöisesti sen verran hyvin, että kuume EVL:ään alkaa olla kova.

Paikallamakuun suhteen on nyt kiinnitetty huomiota siihen, että siellä maassa ei hitto soikoon haistella. Edistystä on tapahtunut, mutta saa nähdä, haisteleeko vielä kisoissa. Paikallaistumista on otettu jonkun verran ja siitä ei löydy mitään moittimista. Pää ei pyöri eikä tassut liiku, siis hyvä.

Seuraaminen on yleensä kivaa, mutta toisinaan joudun puuttumaan edistämiseen. Olen huomannut, että käännöksiä täytyy treenata jatkuvalla syötöllä, tai muuten ne alkavat ruostua. Treenillä pysyvät kuitenkin nätteinä eikä varsinaisia ongelmia ole. Liikkeestä jäävistä olen tehnyt nyt lähinnä istumista. Satunnaisesti tehtyinä maahanmeno ja seisominen sujuvat, mutta pitänee sitten erikoisvoittajaan siirryttäessä katsoa mitä niille oikeasti kuuluu.

Luoksetulossa sama kuin noissa seuraamisen käännöksissä. Jatkuva, säännöllinen ylläpitotreeni pitää pysähdykset koossa, muuten ne alkavat löystyä. Satunnainen palkkaaminen kummastakin asennosta ja palkka aina takana.

Ruutu voittajan malliin on piece of cake, erivoi-kaavaa on vasta alettu harjoitella. Suunnat on helppoja ja pääosin Vuk menee hyvin keskelle, mutta joskus tulee etureunasta ulos. Tässä pitää olla tarkkana, ettei aleta etenemään liian nopeasti. Merkkiähän en ole vielä opettanut (koska pelkään, että se alkaa sitten tekemään sitä ruututötsilläkin, mutta kai sen ärsykekontrolli pitää vaan hioa niin hyväksi ettei), vaan palasina tehdään.

Myös ohjattu nouto on vielä kesken, mutta hyvällä mallilla. Suunnat menevät sataprosenttisesti oikein ja nouto on nätti, keskikapula joskus vielä hämää. Hyppynouto on bueno sekä metallisella että puisella kapulalla. Vinoja heittoja ja vaikeita kulmia on treenailtu satunnaisesti. Tunnistusnouto on varma, eikä siitä löydy enää pahemmin hiottavaa. Ylläpitoharjoittelua vaan.

Ja kaukokäskyistä jorisin jo ylempänä, joten se riittäkööt. Näillä mennään, Vuk on nyt ilmoitettu kahteen kokeeseen ja toivottavasti sieltä nyt ainakin se VOI1 saadaan!