Tänään tehtiin pikkupakkasessa päivällä tokotreeni, sisältäen lähinnä voittajan liikkeitä. Aloitettiin lyhyehköllä seuraamiskaaviolla sivuaskeleiden, paikallakäännösten ja peruuttelujen kera. Ihan nättiä työskentelyä, vasemmalle askeleet taisivat vähän takkuilla. Seuraavaksi hyppynoutoja pari, nämä tosi nättejä, mutta toisessa vino palautus. Metskujakin yksi, se oli yllätyksekseni (ei olla tehty metallia pitkään aikaan!) ihan kymppi, joten niitä ei sitten sen enempää. Sitten siirryttiin tunnarin pariin... Huokaus. Sähläystä (otti oman, mutta laski sen pois ja haisteli lisää yms.) oli havaittavissa, ja jälkeenpäin miettiessäni huomasin jälleen kerran vaatineeni aivan liikaa. Epävarma liike ja tämähän tehtiin liikkurin kanssa, mikä on Nugalle aika uusi juttu tunnarissa. Jälleen kerran päädyn kyselemään itseltäni, kuinka typerä voi ihminen olla... No, onnistunut toisto kuitenkin saatiin, jonka jälkeen siirryttiin ruudun pariin. Ekalla käskyllä likka meni epävarmana hypylle, otin suht neutraalisti sen takaisin sivulle. Muutama hyvä ruutu saatiinkin, mutta vähänhän tuo tuppasi taas jäämään etureunaan (teki jopa merkkejä, mitä ei ole tarjonnut pitkään aikaan).

Illemmalla paneuduttiin vielä tunnariin sisätiloissa, otettiin harppaus taaksepäin ja viljelin nameja kapuloiden sekaan. Rauhallisuus saatiin taas mukavasti takaisin peliin ja omat palautuivat upeasti kerta toisensa jälkeen. Huomasin tosin tehneeni taas naurettavan virheen - tavakseni on näköjään muodostunut hihkaista "jes", kun koira ottaa oman suuhun... Ilman sitä Nugs pudotti kapulan epävarmana. Parilla toistolla sain kuitenkin häivytettyä kehaisun pois ja loppuun tehtiin (turhaa ahnehtimista kyllä taas, mutta kun...) vielä yksi namiton tunnari. Jättebra! Tähän olikin sitten hyvä lopettaa.