Muuttaminen ja treeniseuran vaihtaminen sujui varsin sukkelasti, toisin kuin netin saaminen, jossa kestikin sitten lähemmäs pari kuukautta... No, tässä se nyt vihdoin on, laajakaistayhteys. Huraa!

 

Savon kisakenttiin käytiin tutustumassa Vukin kanssa toissaviikonloppuna hyytävän syksyisessä Mikkelissä, jossa meitä tuomaroi Härkösen Pauli. Kotiin kannettiin VOI2, 235½ pistettä ja toinen sija sekä litimärkä koira ja pakastebroileriksi jäätynyt ohjaaja.

Paikallamakuu 10: Jättebra.

Seuraaminen 7½: Tosi huonoa Vukin seuraamiseksi. Kontakti putosi kerran jos toisenkin, ja pari kertaa oli ihan kuutamolla ja jopa pysähtyi juomaan vettä lätäköstä... Pari hyvääkin pätkää oli kyllä.

Liikkeestä istuminen 10: Hyvä.

Luoksetulo 7: Seisominen valui tosi paljon.

Ruutu 10: Upea, megahieno, infernaalisen mahtava! Jee!

Hyppynouto 8: Tuplakäsky loppuperusasentoon, muuten hyvä.

Metallinouto 9: Pienet leikkimurinat kapulalla, taas...

Tunnistusnouto 0: Se murheenkryyni. Haisteli kauan, mutta otti oman - ja tiputti vahingossa kesken palautuksen ja lähti sitten hakemaan uuden kapulan! Inhoan jälkiviisastelua, mutta miksi, oi, miksi mä en antanut sille uutta käskyä siinä vaiheessa...

Kauko-ohjaus 6: Teki kaikki asennot, mutta loikkasi joka vaihdolla taaksepäin, koska liian korkea vire.

Kokonaisvaikutus 9½: En tiedä mistä tiputti puolikkaan, varmaan tuosta seuraamisessa pelleilystä.

Kokonaisuudessaan kiva koe, jossa pari pientä mokaa ja yksi iso, jonka myötä sitten menetettiin ykkönen. Masokismi on pahasta, mutta jälkeenpäin oli pakko laskeskella, että jos oltaisiin saatu edes 5½ tunnarista, se olisi ollut nipin napin ykkönen... Se on niin pienestä kiinni. No joo, ensi lauantaina kokeillaan Parikkalassa uudelleen, että jokohan se menolippu EVL:ään irtoaisi!

Muuten ollaan treenailtu vähän harvemmalla tahdilla ja kaikki sujuu kivasti. Kokeen jälkeen koin ahaa-elämyksen luoksarin seisomisen suhteen - mähän teen tosi harvoin kokeenomaisella matkalla. Miten ihminen voikaan olla hölmö! No, sitä on nyt sitten treenattu ja stoppi on parantunut huikeasti, saa nähdä, toimiiko kokeessakin. Kaukot sujuu kotona ja hallilla hyvin, mutta ulkona vietti nousee vielä, sen kanssa pitää tehdä paljon töitä. Lisäksi ollaan jatkettu ohjatun suuntien opettelua ja ne sujuvat kivasti. Merkkiä en ole vielä liittänyt mukaan enkä liitäkään ennen kuin saadaan se ykkönen, ettei se keksi alkaa tarjoamaan sitä ruudussa.

Hakua on tehty varmaan viitisen treeniä ja se etenee hitaasti, mutta varmasti. Maalimiesmotivaatio on kova, nenänkäyttöä pitää vielä opetella. Myös raunioilla on käyty pari kertaa tutustelemassa, ketteryysesteet on Vukista tietysti ihan kauhean hauskoja, eikä pitkissä maanalaisissa tunneleissa juoksentelu tai monen metrin korkeudessa kiipeily tuota rämäpäälle mitään ongelmia. On se vaan huippu!

Agilityssä ei ole tapahtunut huomattavaa edistystä. Vuk tekee hyvin, kunhan mä vaan ehdin ohjaamaan sitä. Hyppytekniikka on parantunut nyt hiukan yksinkertaisesti sillä, että rata keskeytetään hetkeksi jokaisen pudonneen riman jälkeen. Näin pikkukettu on alkanut keskittyä hyppäämiseen selkeästi paremmin. Viime treeneissä tehtiin ylläolevaa Clean Runin ratakirjasta napattua pätkää erilaisin variaatioin ja yllätyksekseni suurin ongelma oli takaaleikkaus suoralla putkella. Ajoituksen kanssa piti olla tosi tarkkana, että neiti kääntyi oikeaan suuntaan. Kepeissä vaihdoin kujat verkkoihin ja se tuntuu sopivan tuolle huomattavasti paremmin. Tuntui, että saatiin vartissa enemmän edistystä kuin kujilla ikinä...