Ei ole tuo likka kyllä tullut tässä suhteessa sukuunsa yhtään, ipana päätti nimittäin kehittää itselleen jo toiset juoksut... No, nyt ollaan niistäkin vihdoin selvitty ja eilen palailtiin sitten rytäkällä treenikentille. Ihan hyvää teki tuo tauko, lähinnä mun oman motivaation kannalta, nyt on taas aivan eri tavalla fiilistä lähteä treenaamaan!

Mutta tosiaan, se eilinen. Aamupäivästä startattiin auto kohti Joensuun Jaamankangasta(ko?) kera Nooran ja Pinnan sekä Lauran, Mintun ja Meelan, haku- ja esinetreenit mielessä. Extrememetsäteillä saatiin kokea hiukan jännittäviä hetkiä uskollisen ratsumme Nissanin kanssa, mutta päästiin lopulta turvallisesti keskelle korpea ja tallattiin helppoon kangasmetsään about 80 m x 120 m alue. Viimeisenä hakuvuoroon pääsi Vuk, jolle tehtiin kaikki kolme maalimiestä haamuina, joskaan viimeistä se ei nähnyt - mutta löysi silti! Kaikki olivat takalinjojen tuntumassa, ensimmäinen keskilinjan vasemmalla puolella ja toinen sekä kolmas oikealla. Ensimmäinen ja toinen olivat helppoja, kolmannen kanssa likka sai sitten tehdä vähän enemmän töitä, kun ei tosiaan nähnyt haamua metsässä. Kahdella hienolla, syvällä pistolla ukko (itseasiassa akka) kuitenkin löytyi ja olin aivan supertyytyväinen, sillä Vukin usko ei missään vaiheessa laantunut ja ensimmäistä kertaa hakutreeneissä näin sen oikeasti käyttävän nenäänsä kunnolla. Jes!

Esineruuduksi noin 20 m x 35 m alue hakkuuaukealta. Vuk taas viimeisenä ja koska oli ehtinyt tulla jo hämärää, otin vain yhden ihan helpon piston. Kävin viemässä yhdessä koiran kanssa pariinkymmeneen metriin esineen ja palasin takaisin lähettämään sen. Hyvin löytyi ja kaikesta päätellen jopa haisteli, sillä löysi yllättävän nopeasti, vaikka esine oli väriltään aika hyvin maastoon sulautuva. Edistystä, edistystä.

Illemmalla tehtiin vielä Nooran ja Pinnan kanssa tokoja jossakin päin Noljakkaa. Vuk teki ensin BH-tyyppisen paikallamakuun josta nousi kerran, kun Hypnolle heitettiin lelu... Huomasi kyllä itsekin mokanneensa, ja kävin palauttamassa sen takaisin maihin. Sen jälkeen tehtiin seuraamista. Pitkä pätkä koemaisesti, ja sain kuin sainkin sen pudottelemaan kontaktia! Näistä annoin tosi napakkaa palautetta ja pienellä pakotteella ipana alkoi selkeästi tsemppaamaan. Älyttömän hyvä treeni, näitä lisää. Jaksan vaan vieläkin ihmetellä, miten kivaa on kun on hieman kovempi koira, joka kestää nämä pienet pakotteetkin ja passivoitumisen tai vireen laskemisen sijaan se vaan yrittää enemmän! Lopuksi vielä yksi metsku, joka oli hieno, ja muutama luoksetulon pysäytys. Päätin pitkästä aikaa kokeilla takapalkan kanssa. Takapalkka ei ole Vukille se omin juttu (pitäisi kai sekin opettaa paremmin), mutta tällä kertaa fokus oli oikeasti hyvin taakse ja pysäytykset yhtä lukuunottamatta todella hienoja, vaikka tein koemaisella matkalla. 

Hitsi, mulla on ihan kamala treeni- ja kisakuume..!