lauantai, 16. kesäkuu 2012

Pikainen treenipäivitys

Kentällä on käyty nyt pari kertaa ja makkari-/olkkaritokoja on toki myös tehty.

Ulkona pääpaino on ollut ohjatulla noudolla ja ruudulla, joiden suuntia on ahkerasti harjoiteltu ja ketjuteltu liikkeitä kokonaisiksi. Merkki on kovin hieno, vähän vielä oudoksuu erilaisia merkkejä (erityisesti matalia), mutta vauhti ja rintamasuunta on hienoja. Olen siis opettanut merkin siten, että Vuk menee merkin taakse suoraan. Nouto on viimeisimmän treenin perusteella hyvällä mallilla (en uskaltanut ottaa enempää kuin yhden toiston per suunta, kun meni niin hienosti!), samoin ruutu. Ruutua tehtiin nyt ekaa kertaa kokonaisena ja se oli Vukista vähän hämmentävää, se on niin vahvasti ehdollistunut siihen, että ruutu on aina edessä ja nyt se olikin ihan väärässä suunnassa. Näppärästi se kuitenkin hoksasi asian heti kun tokalla toistolla pääsin sen palkkaamaan. Joku fiksumpi olisi malttanut tehdä tuota osissa kauemmin, mutta minäpä kaikessa kärsivällisyydessäni tein sitten näin, onneksi koira kaikesta huolimatta päästi mut kuin paskan ohjaajan veräjästä...

Lisäksi tehtiin zetan asentoja, niissä oli vähän ongelmaa käskyjen erotteluissa, mutta loppua kohti selkeästi parani kun malttoi kuunnella. Tekniikat hyvät, seisomista piti vähän muistutella. Luoksetulossa Vuk sen sijaan olikin ihan pihalla, pysähtyi superhuonosti enkä jaksanut sitä kauaa edes hinkata, ei se kuitenkaan yleensä noin huono ole. Katsotaan ensi kerralla uudestaan. Kaukoja yksi setti, ei tehnyt alussa hyvin ja otin kerran alusta, jolloin skarppasi. Lopuksi yksi hyvä tunnari.

Sisällä on työstetty zetan asentojen lisäksi kaukoja (kaukojumppaa ja muutaman kerran kokonaisia sarjoja lyhyeltä matkalta) sekä noudon luovutuksia. Noutoja siis siten, että mun rintamasuunnasta huolimatta palautuksessa täytyy tulla suoraan, eli annan kapulan koiralle ja käännyn johonkin pois päin. Nämä on olleet älyttömän tehokkaita treenejä ja Vuk hoksasi idean tosi nopeasti.

tiistai, 12. kesäkuu 2012

SM-toko ja EVL-katsaus

Lauantaina käytiin viettämässä päivä kalakukkojen luvatussa maassa, Kuopiossa, mihinpä muuallekaan kuin tokon SM-kisoihin. Päivä oli kaunis ja kisailma suorastaan ihanteellinen, kuopiolaisten kisajärjestelyt toimivat epäilyksistä huolimatta moitteettomasti ja tuttuja oli kasautunut Savon suveen pitkästä aikaa vaikka kuinka paljon. Oikein mainio päivä siis kaiken kaikkiaan, vaikka voittajaluokan tulostaso ei myöskään meidän kohdalla päätä huimannut.

Voivoi oli jaettu kolmeen kehään. Ensiksi suoritettiin paikallamakuu siinä kymmenen kieppeillä Anne Nokelaisen valvovan silmän alla, seuraavaksi yhden paikkeilla Marko Purasen tuomaroitavana tehtiin seuraaminen, luoksetulo, hyppynouto ja tunnari sekä lopuksi noin vartin kuluttua jälleen Nokelaisen kehässä ruutu, liikkeestä istuminen, metallinouto ja kaukot. Vuk oli paikkiksen ja seuraamisen välisen ajan teltassa häkissä lepäilemässä ja sieltä päästyään se pursusi virtaa. Hyvällä fiiliksellä mentiin ja puhallettiin todella kivasti yhteen hiileen koko ajan. Videokin kokeesta on olemassa (kiitos Mari!), mutta se tullee sitten myöhemmin jos ja kun saan tietokoneen suostumaan yhteistyöhön kanssani...

Paikallamakuu 9: Jäi aivan vinoon ja pälyili vähän taakse, jossa kulki koko ajan ihmisiä sekä koiria.
Seuraaminen 8: Tosi nättiä! Juoksuosuudessa tosin possuili, mutta muuten erittäin hyvää menoa.
Liikkeestä istuminen 9: En tiedä mistä lähti piste, mun silmään hyvä, eikä edes peruuttanut. Vähän nopeampi olisi kyllä voinut olla.
Luoksetulo 7: Itse pysähdykset ihan ok, vähän hitaita, mutta sivulletulo kusi. Vuk ei ollut varma pitääkö tulla eteen vai sivulle, eteentuloakin on nyt treenattu viime aikoina, joten kaksoiskäsky.
Ruutu 5: Ei näin... Alku oli upea ja mielessäni jo hihkuin riemusta, mutta loppuosuudessa likka nousi ensin rapsuttelemaan itseään ja sitten seuraamaan tullessa kaahotti ensin monta metriä ohi, jotenka tuplakäsky.
Hyppynouto 8: Nouto oli hieno, mutta jälleen sivulletuloprobleemia.
Metallinouto 9: Nyt sivulletulo onnistui, mutta kapula kolisi tuttuun tapaan.
Tunnistusnouto 7: Sähläsi kapuloilla, toi kuitenkin oman, eikä osannut tulla sivulle.
Kauko-ohjaus 5: Tämä oikeasti harmittaa. Liikkuri ei ollut ihan tilanteen tasalla, asentojen välit olivat ihan tajuttoman pitkiä, saman oli huomannut moni muukin. Vuk oli hyvässä vireessä ja teki teknisesti hienosti, mutta ei se raukka ole ikinä tehnyt noin pitkillä väleillä ja tarjoili siksi hämillään omia asentoja väliin.
Kokonaisvaikutus 8½: Nokelaiselta vissiin kasi ja Puraselta ysi.

Yhteensä 233½ pistettä eli kakkostulos, sijoitus seitsemäs yhteensä 47:stä voittajakoirasta. Ei siis mennyt ihan putkeen muillakaan, ykkösiä tehtiin kaiken kaikkiaan kaksi. Kokonaisuutena olen Vukiin erittäin tyytyväinen, hankalat olosuhteet eivät häirinneet sitä yhtään ja se oli täysillä mukana. Kaikki paitsi kaukojen mokat olivat puhtaasti treenin puutetta, tokoilu on nyt nimittäin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle.

Mutta nyt asiaan tulee muutos! Erivoi-startti odottaa ja mun treenimotivaatio on SM-kisojen jälkeen noussut uusiin sfääreihin. Siispä päätin koota to do -listaa! Nyt kun hömppäluokat on pois alta, pilkotaan kaikki entistäkin pienempiin palasiin ja hinkataan jokainen osa hyväksi.

Paikallaistuminen
• varmuutta erilaisissa häiriöissä
• vahvistelua, että tassut ei liiku milliäkään
• skarppina pitää olla (lelupalkka?)
Paikallamakuu
• vahvistelua, että muiden käskyihin ei reagoida
Seuraaminen
• perusasentojen vahvistelua, niin alussa, lopussa kuin yksittäisinäkin
• huonot perusasennot ei kelpaa
• askelsiirtymien hiomista
• vihdoin se juokseminen kuntoon, ei loikkia eikä sähläystä
• asenne on kunnossa, nyt ensisijaisesti tekniikkaa (naksutin ja namit?)
Zeta
• varmuutta kaikkiin asentoihin
• maahanmenoon nopeutta (vartaloapu hetkeksi takaisin?)
• seisomista ja istumista ensin erikseen, ei peruutella (namipalkka edestä?)
Luoksetulo
• takapalkka seisomisessa edelleen 90 %, pysy säännössä
• maahanmenoon nopeutta (joku uusi palkkaustekniikka, kosketusalusta, namikuppi tai kumartamisen kautta? kokeile!)
• alle 10 % kokonaisia, muuten aina osissa
Ohjattu ruutu
• merkki- ja suuntatreeniä
• häiriötötsiä
• skarppina myös ruudussa, palkka voi tulla milloin vain
• loppuosa kuntoon, kunnon jarrutus sivulletullessa, palkka aina sivulta
Ohjattu nouto
• merkki- ja suuntatreeniä
• luovutus nätiksi, vinoutta ei hyväksytä
• ei ennakointia sivulletulossa
Hyppynouto
• otetreeniä metskulla, kapulasta on pakko pitää kiinni (agilityesteitä, vetoleikkiä yms., mielikuvitusta!)
• ei ennakointia sivulletulossa 
Tunnistusnouto
• varmuutta, paljon toistoja erilaisissa olosuhteissa (mielikuvitusta!)
• ei tarvitse tarkistella, luota nenään (naks heti oman kohdalla?)
• lelupalkka
• ei ennakointia sivulletulossa
Kauko-ohjaus
• vireenhallintaa, ensin nostatus ylös ja sitten rauhoitus
• paljon kaukojumppaa
• muista lihakset, juminen koira tekee huonosti

tiistai, 12. kesäkuu 2012

Luonnetesti

Mun on ollut jo pari viikkoa tarkoitus kirjoittaa testistä blogiin syväluotaava analyysi videoiden, tuomareiden kommenttien sekä omien pohdintojeni kera, ja tässä se nyt vihdoin tulee. Ilman videoita tosin toistaiseksi... Mun armas läppäri on jostain syystä päättänyt olla tänään toistamatta videoita, joten saatte edelleen kärsiä niin kauan, että saan taisteltua ne jotain kautta nettiin. Ei ole siis mun syy! Mutta koska videoita ei vielä ole saatavilla, saatte tyytyä pelkkiin kirjallisiin selityksiin.

Eli 26. toukokuuta lähdettiin Doran ja Vinhan kanssa oman seuran luonnetestiin Kerimäelle. Vuk oli testipaikalla odotellessa oma pirteä itsensä, eikä muakaan pahemmin jännittänyt. Tuomariparina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg, jotka antoivat Pampalista tällaisen kirjallisen arvion:

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +, paukkuärtyisä

Yhteensä 129 ja läpihän se sitten meni.



Tiedän, että suurin osa Vukin tuntevista lukijoista ei ole uskoa silmiään tuota tuloskaavaketta lukiessa - sillä eihän tuo nyt totta puhuen kovin paljoa Vukia kuvaa.

En toki hetkeäkään epäile tuomareiden pätevyyttä, testin perusteella olisin itsekin pistänyt ruksit suunnilleen samoihin kohtiin. Tuota kyseistä päivää tulos tosiaan kuvaa hyvin, mutta sen perusteella, mitä olen tuota koiraa oppinut tässä parin vuoden aikana tuntemaan, niin kokonaisuuteen se ei täsmää.

Jostain syystä Vuk ei vaan ollut testissä ilmeisesti aivan oma itsensä. Jo alussa luoksepäästävyysosuudessa se säpsähti Kerkkää ja aukaisi äänihuulensa, haukkui epäluuloisena. Ja siis Vukhan on maailman avoimin koira, joka ei ole ikinä säikähtänyt ketään... Kyllähän se koskea antoi ja leikkikin, mutta oli silti jotenkin epäileväinen. Ylipäätään se leikki mun mielestä huonosti, vaikka ikinä ei ole mitään ongelmaa vieraiden kanssa leikkimisessä ollut, oli esine mikä hyvänsä.

Kelkkakokeessa se reagoi voimakkaasti haukkumalla. Lopussa perääntyi mun taakse ja tuli moikkaamaan kelkkaa vasta kun menin ihan sen viereen, mutta sitten palautuikin heti. Ihmiseltä tulevaan uhkaan reagoi samoin, mutta perääntyi myöhäisemmässä vaiheessa, ja palautui heti.

Haalariin Vuk reagoi älyttömän nopeasti muutamalla haukahduksella, uudestaan ohi mennessä ei muistanut enää, että siinä oli jotain epäilyttävää. Tynnyriä se ei pahemmin hätkähtänyt, mutta sen sijaan räksytti pari kertaa tynnyrinvetäjälle, joka kovin epäilyttävästi muka seisoskeli puskassa... Eli se alkoi tässä vaiheessa jo tsekkailla ympäristöä ja bongasi mahdollisia uhkia (aiemmin puskasta tullut kelkka ja nurkan takaa tullut "ryöstäjä"). Oppimiskykyä vai pehmeyttä? Kuormittumista, ennakointia, uteliaisuutta..?

Pimeässä huoneessa Vuk ei hoksannut ideaa, kuten etukäteen osasin arvellakin. Hengaili Kerkän kanssa eteistilassa ja vähän sipsutteli ympäriinsä ja ymmärsi tulla mun luo vasta kun kutsuin.

Sitten seinäkoe. Alussa Vuk pyöri vähän, yritti poistua tilanteesta, mutta huomasi nopeasti, että no can do. Muutama haukahdus, tiukka etunoja ja hurja murina päälle. Oli jokseenkin hauska huomata, että kun en ollut sen tukena, se päätti aika nopeasti turvautua itsensä puolustamiseen. Feikki-iskua kuitenkin väisti ja Kerkkä lopetti hyökkäyksen siihen, jolloin Vuk näytti silminnähden helpottuneelta ja olikin heti ihan kaveri, palautui siis nopeasti. Laukauksia Vuk ei pelännyt tippaakaan, vaan sitä kirjaimellisesti ärsytti. Koko koiran olemus viestitti, että "no voi vittu, mitä nyt taas" ja se päksähti muutamaan kertaan, valppaana mutta ei pelokkaana. Sehän ei siis ole kuullut laukauksia viimeiseen puoleentoista vuoteen, joten paukut olivat sille käytännössä uusi asia.



Nyt seuraa tajunnanvirtamaista ja hajanaista pohdintaa niin itse testistä kuin Vukin luonteesta ylipäätäänkin. Kommentteja ja vastauksia saa esittää, jos jotain tulee mieleen!

Musta oli yllättävää, että Vuk reagoi suht kovalla volyymillä uhkiin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toki, onhan se "sadan prosentin koira", antaa aina kaikkensa eikä yhtään vähempää, joten kai sama ideologia päti tähänkin. Kuitenkin noin kova epäily (alun luoksepäästävyys ja tynnyrimiehen haukkuminen) oli sille hyvin epätyypillistä. Toisaalta se on nyt viime aikoina, ehkä muutaman kuukauden sisällä, alkanut kehittää itselleen vartiointiviettiä, joten ehkä tällä oli jotain tekemistä sen kanssa. Toinen tekijä oli ehkä myös se, että olin jäykempi kuin normaalisti, enhän saanut juurikaan kiinnittää huomiota Vukin tekemisiin eikä se ole tottunut siihen. Jo alussa olin vaistomaisesti puuttumassa sen räksyttämiseen, kunnes muistin, etten voi. Ehkä se siis ottaakin musta enemmän tukea, kuin olen kuvitellut?

Yllätyin myös siitä, että on siinä sittenkin pehmeyttä. Aiemminhan se on esittänyt pehmeyttä (/herkkyyttä) oikeastaan vain paimennuksessa, mutta nyt sille selvästi jäi hetkeksi negatiiviset kokemukset mieleen (uhkien etsiminen ympäristöstä). Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että se on keskivertoaussieta huomattavastikin kovempi, mutta ehkä kyse on enemmänkin "viettikovuudesta". Vukin (saalis)viettihän on helposti aktivoitavaa ja nousevaa sorttia, joten se on käytännössä aina korkeassa vireessä kun jotain tehdään, eikä ota silloin itseensä niin mistään. Toisaalta taas se ei ole arjessakaan kyllä herkkä, vaikka olisikin rauhallisessa mielentilassa.

Ainoa yhdistävä tekijä näiden luonnetestiuhkien ja paimennuksen välillä on se, että niihin on liittynyt vieras ihminen. Voidaanko siis luokitella Vuk "vieraspehmeäksi"? Mua kohtaanhan se ei ole missään määrin pehmeä eikä se esimerkiksi äänenkorotuksen jälkeen tunnu enää muistavan kolmen sekunnin kuluttua, että sille on kukaan huutanutkaan. Summa summarum, pehmeys on hämmentävä termi.


Testin loppuosassa Vuk näytti hieman kuormittuneelta, mutta kuitenkin kontrolloi itseään ja tilannetta koko ajan. Ei ollut pelokas eikä ahdistunut, säilytti toimintakykynsä erinomaisesti ja palautui lopulta kaikesta nopeasti. Yllätyin joka tapauksessa siitä, että se ylipäätään otti painetta, sillä sekään ei kuulu Vukin tapoihin - ei arjessa eikä harrastuksissa. Mutta olihan tilanne toki hyvin poikkeava, eikä Vuk ole koskaan aiemmin joutunut kohtaamaan noin paljoa uhkaa yhdellä kertaa. Huomattavaa on ehkä myös se, että paineistavat tekijät olivat kelkkaa lukuunottamatta ihmisperäisiä, haalari ja tynnyrihän eivät kovin suuria reaktioita aiheuttaneet. Vaikka edelleen alleviivaan, ettei Vuk ole vähäisimmässäkään määrin ujo, vaan yleensä ärsyttävyyteen asti ystävällinen - paitsi juuri tällä kertaa.

Ainoat kohdat, jotka pätevät Vukiin kokonaisuutena, olivat temperamentti ja hermorakenne. Erittäin vilkas, niin arjessa kuin treeneissäkin. Ja hieman rauhaton sopii kuvaan myös, Vuk on hermoiltaan aika lailla perusaussie ja selkeällä enemmistöllä testatuista aussieistahan on ykkösen hermot, enkä koe sitä millään lailla häiritseväksi tekijäksi. 

Toisena päivänä olisi testin tulos todennäköisesti ollut aivan erilainen - ja taas toisena päivänä taas erilainen. Siispä sekin vähä luottamus, jonka olen aiemmin luonnetesteihin satsannut, karisi melko tehokkaasti nyt. En kuitenkaan missään tapauksessa kadu testiin viemistä enkä tosiaan tahdo kuulostaa katkeralta - vaikka neljäkymppiä onkin suolainen hinta muutamasta uudesta kokemuksesta, niin olen silti ihan tyytyväinen, että mentiin. Käsitykseni Vukin luonteesta ei tosin muuttunut, pidän sitä ihan samanlaisena kuin ennen testiäkin - vilkkaana, avoimena, rohkeana ja leikkisänä rämäpäänä.

Ja mulle aivan täydellisenä.

perjantai, 25. toukokuu 2012

Nousukausi!

Alkukevään harrastusangstin jälkeen noustaan ja lujaa - kaikki vaan sujuu!



Ensimmäiseksi on tietysti pakko vähän hehkuttaa helatorstain tokokoetta Joensuussa. Me tehtiin se! Ykkönen, vihdoinkin! Ihanaa Leijonat ihanaa! Kyllä sitä odotettiinkin. Mutta ennen kuin pääsen ruotimaan pisteitä tarkemmin, pitää kai kuitenkin ensin käydä läpi sitä edeltänyt ja superepäonnistunut koe, joka sekin oli Joensuussa, 5.5. Tuomarina sympaattinen Tommi Varis ja koepaikkana sateinen sekä tuulinen hiekkakenttä.

Paikallamakuu 10: Ei moitteita.
Seuraaminen 7½: Kamalin seuruu ikinä! Ihan pihalla, voi oksennus!
Liikkeestä istuminen 8: Muistaakseni tuplakäsky seuraamiseen, ei vaan lähtenyt jostain syystä mukaan.
Luoksetulo 8: Mulla oli Tommin mielestä liian pitkä käsimerkki seisomisessa. Okei?
Ruutu 7: Ajautui ulos syystä x, mutta sain ohjattua yhdellä lisäkäskyllä nauhojen sisäpuolelle.
Hyppynouto 8½: En muista mistä meni pisteitä..?
Metallinouto 8: Enkä tästäkään.
Tunnistusnouto 0: Toi väärän ihan pokkana. Tästä on tullut jopa ongelmanpoikanen, pohdintoja lisää alempana.
Kauko-ohjaus 8: Yksi kaksoiskäsky, muuten ihan hyvä. Tässäkin tosin tuomari sanoi, että käsimerkit voisi olla lyhyemmätkin.
Kokonaisvaikutus 8: Ei oltu samassa joukkueessa kyllä yhtään, ihan kamala fiilis kaiken kaikkiaan.

Yhteensä 227½ pistettä eli kakkonen. Sijoituttiin toisiksi ja saatiin suklaata ja jotain muutakin, mutta ei pahemmin lohduttanut. Päällimmäisenä koko kisasta jäi mieleen vaan armoton vitutus, kun tuntui että mikään ei onnistunut!



Parin viikon päästä oli sitten uusi koitos uudella kentällä. Aurinko paistoi ja oli sairaan kuuma, mutta homma toimi! Tuomarina oli hurjan kiva Nokelaisen Anne.

Paikallamakuu 10: Hyvä, ei edes haistellut.
Seuraaminen 9½: Ihan okei, mutta en kyllä silti olisi noin paljoa pisteitä antanut.
Liikkeestä istuminen 10: Kyllähän se pari peruutusaskelta otti, mutta tuomaria se ei haitannut.
Luoksetulo 9: Seisominen valui.
Ruutu 9: Super! Loppuosassa tuplakäsky kun valui älyttömästi eteen.
Hyppynouto 10: No problem.
Metallinouto 9: Kolinkolinkolin...
Tunnistusnouto 9½: Aika huolimatonta duunia kapuloilla, mutta oma tuli.
Kauko-ohjaus 6: Pakitti ja urpoili. Ei kuunnellut yhtään, katseli vaan muualle ja jouduin antamaan suulliset käskyt käsimerkkien tueksi.
Kokonaisvaikutus 9: Anne tykkäsi kovasti meidän yhteistyöstä, vissiin kaukojen sähläyksestä otti yhden pojon pois.

Ja yhteensä 289 pistettä sekä luokkavoitto. Jeejee! Jee! Olen älyttömän tyytyväinen, kerrankin näytettiin että osataan. Koko koe oli täsmälleen meidän tasoinen, niin virheineen kuin onnistumisineenkin. Ilmi tuli juuri ne meidän heikot kohdat. Että näin se sitten vihdoin pamahti se menolippu kuninkuusluokkaan, mutta ennen EVL:n debytointia käydään vielä yksi kenraaliharjoituskoe sekä SM-kisat voittajaluokassa.



Viestinkin suhteen ollaan saatu nyt erittäin nousujohteisia treenejä. Parisen viikkoa sitten käytiin treenaamassa
Merjan ja Rion, Lauran ja Runon sekä nimettömäksi jääneiden ihmisen ja sakemannin kanssa. Kaksi tuntia saatiin metsässä vierähtämään pienelläkin porukalla. Vukin kanssa tehtiin suht lyhyt matka (max. 150 m) siten, että näköyhteyden sai vasta lopussa (maaston korkeuserot). Toinen tällainen treeni tehtiin pari päivää tämän jälkeen ja näillä Vuk on selkeästi saanut varmuutta touhuun, eikä ole kertaakaan kääntynyt. Ongelma näyttää siis ratkaistulta, mutta parempi kai olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa.



Viikonloppuna tehtiin esineruutu. Tallattiin noin 50 m x 50 m alue (eräät eivät tosin luottaneet mun mittaustaitoihin ja väittivät, että se on lähemmäs 70 metriä...), Vukille kaksi esinettä suht taakse. Koska oli kauden ekat esineet, annoin sen katsoa esineiden vientiä. Likka muistikin heti homman nimen ja sai nopeasti palautettua ekan. Toista esinettä epäilin, sillä siinähän on ollut probleemia (Vukin mielestä ruudussa voi olla vain yksi tavara), mutta ilmeisesti talven aikana palasia oli loksahtanut kohdilleen kun sekin palautui pian. Sikahyvä! Ja kehitystä oli oikeasti tapahtunut, Vuk jopa haisteli ihan kunnolla nenä auki, eikä vaan juossut päättömästi ja odottanut, että joku esine tupsahtaa eteen. So great!



Tokoiltu on toki myös, päällimmäisenä mielessä eilinen
Päivikin vetämä treeni, seurana Mari ja Helmi sekä Mervi ja Köpi. Ensin paikallamakuu isoilla häiriöillä, Päivikki huuteli käskyjä, haukutti Tanhua, leikki, heitteli leluja ja ties mitä. Vuk nytkähti kerran, mutta eipä noussut! Olin auton takana piilossa ja vakoilin sitä ikkunasta. Pari kertaa oli pakko käydä palkkaamassa kun tyyppi pysyi niin hyvin, vaikka selkeästi olisi tehnyt mieli mennä. Toiseksi otin luoksetulon pysäytyksiä, näissä ei mitään kummempaa, vähän yritti ennakoida.

Päivikin kanssa juteltiin Vukin kaukoista ja koin pienen ahaa-elämyksen. Se juttu, jota meidän täytyy harjoitella, ei ole tekniikka (sillä sen se kyllä osaa), vaan vireenhallinta. Mun täytyy opetella laskemaan Vukin vire alas korkealtakin, sillä silloin se pystyy keskittymään. Toinen asia on häiriöt, sillä vireen laskiessa Vukin häiriöherkkyys kasvaa selkeästi. Tätä treenattiin siten, että ensin nostatin vietin leikkimällä pilviin, ja sitten lähdettiinkin tekemään kaukoja. Rauhoitin sen huolellisesti silittämällä ja juttelemalla, ja sitten ensin lyhyeltä matkalta otettiin pari vaihtoa. Näihin olin pääosin aika tyytyväinen. Sitten kun mukaan tuli häiriö, Hypno vieressä teki myös kakeja ja leikki, Vukin keskittyminen herpaantui huomattavasti ja se alkoi vilkuilla sivulle (mitä se ei tavallisesti todellakaan tee). Oli siis erittäin hyödyllinen treeni ja sain irti rutkasti ideoita, miten jatkaa.

Lopuksi tehtiin pitkä seuraaminen ja tunnari. Halusin mahdollisimman tylsän seuruun liikkuroituna, jotta pääsisin huomauttamaan Vukille kontaktin tiputtamisesta. Kahdesti sain ärähtää sille, kokonaisuus oli kyllä hyvä. Yksi hidas perusasento oli, näitä se on nyt tehnyt kummallisen usein, pitää kiinnittää huomiota jatkossa. Sitten EVL:n koemainen tunnari, jossa Vuk taas aivan pokkana toi väärän. En jummarra en! Tuo ihan reteästi eikä ollenkaan näytä tietävän, että mokaa. Uusintatoistolla toi oman, ihan yhtä pokkana kuin aiemmin vääränkin... Hassu eläin se on. No, ehkä tämä on ohimenevää.

PS. Huomenna luonnetestiin. Iik!

perjantai, 4. toukokuu 2012

On siis kevät

Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että on aika päivittää blogi. Apdoleja.

Kaikennäköistä on tehty. Pääsiäisenä piipahdettiin Pellossa lomailemassa ja kotiintulomatkalla pysähdyttiin Ouluun tapaamaan tuttuja ja tietysti tokoilemaan Janin ja Ronin sekä Jennin ja Duken kanssa. Arkeen palailtuamme käytiin Varkaudessa tokoilemassa, VOI2 ja sij. 2 ja pisteitä en muista. En ollut tyytyväinen oikein mihinkään, paitsi vähän kaukoihin, joista tuli 9. Suurin moka oli ruutu, jossa Pampali lähti luoksetulon tötsille... Joo-o, taas, ei voi käsittää. En saa sitä ikinä tekemään tuota treeneissä, vaikka häiriömerkkien seassakin on harjoiteltu. No, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, huomenna nimittäin taas uusi yritys. Tokoiltu on älyttömän vähän, saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Lupauduin myös tokon SM-joukkueseen voivottelemaan. Kyllä vähän nakertaa, ettei sitten kuitenkaan päästy sinne erivoittajaan, mutta toisaalta - onhan meillä vielä monta vuotta aikaa. Nyt SM-kokoonpanolla olisi tarkoitus treenata ahkerasti (ja sitten Kuopiossa pokata kultaa... not).



Viime viikonloppuna käytiin Kiteellä Ardiente-leirillä paimentelemassa. Oli superkivaa, seura, ruoka ja ennen kaikkea treenit oli ihan huippuja ja Vuk oli hurjan taitava siihen nähden, että se on päässyt aiemmin lampaille vain pari kertaa ja nekin vuosi sitten. Myös Vukin sisaruksia ja muita sukulaisia oli älyttömän kiva päästä pitkästä aikaa näkemään. Oikein mukavia tyyppejä olivat kaikki!



Vukkis pääsi paimentamaan perjantaina ja lauantaina kolmesti sekä maanantaina kahdesti. Kasvattaja-Pia suostui ohjaamaan melkein kaikilla kerroilla, mä olen niin pihalla tuosta lajista, että otan mieluusti katsojan roolin, jotta Vuk pääsee näyttämään oikeat kykynsä... Mun kanssa se oli huomattavasti kiihkeämpi tekemään ja Pian kanssa siitä löytyi myös herkkä puoli, se nimittäin vastasi paineeseen aivan eri tavalla kuin yleensä. Sinänsä paimenessa oikein hyväkin ominaisuus. Vauhtiahan sillä on vielä vähän liikaa, mutta sen saisi varmasti tasoittumaan, jos treenattaisiin useammin kuin kerran vuoteen...




Ja se syy, jonka vuoksi päätin pitkästä aikaa ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa blogiin - me päästiin vihdoin ja viimein korkkaamaan viestikausi! Metsät ovat täällä Savossakin jo siinä määrin sulaneet, että puimme pk-valjaat päälle (ei oikeasti, todellisuudessa ne unohtuivat kotiin) ja lähdimme kohti maastotreenejä. Hypno oli tapansa mukaan hyvä, Vuk taas... No, aika palata maan pinnalle ja havaita, että asiat pitää opettaa, ennen kuin koira osaa ne. Mun luokse se tulee kyllä vaikka läpi harmaan kiven, mutta Marjon päässä veto ei ole niin suuri, joten Vuk kääntyy helposti takaisin. Se ei tavallaan luota siihen, että Marjo varmasti on siellä "jossain". Mähän olen niin dramaattinen ja pessimistinen ja niin edelleen, että ehdin jo hetken olla varma, että olen pilannut koko koiran viestin, kun se pyörähti ympäri (kahdesti!) ennen kuin lähti viimeiselle osuudelle... Tulin siihen tulokseen, että sen kynnys juosta kasvaa liikaa, kun näköyhteys pisteeltä pisteelle katkeaa. Loppuun otettiin vielä yksi helppo treeni (lyhyt matka, ei suoraa näköyhteyttä), jotta voitiin lopettaa onnistumiseen. Tuon kaltaisia tehdään sitten jatkossakin.

Tunnen oloni jokseenkin tyhmäksi löytäessäni itseni kerta toisensa jälkeen ihmettelemässä samoja yksinkertaisia asioita, mutta... Sitähän tämä koiraharrastus vissiin on.



Tänään tokoiltiin Pihlajaniemen koulun pihalla meidän lauman, Lauran ja Detan,
Marin ja Helmin sekä Mervin ja Köpin kanssa. Otin aluksi luoksetulon, seisominen kertaa kaksi (eka valui, toka skarpimpi) ja maahanmeno kertaa yksi (ihan ok). Sitten kaukot liikkuroituna, Vuk oli pihalla kuin lumiukko ja kävin kahdesti huomauttamassa sen asenteesta, kunnes sain nättiä työskentelyä. Tähän olen tyytyväinen, osasin vaatia oikeassa määrin kiehumatta kuitenkaan liikaa. Seuraavaksi otin ruudun, jonka ympärille oli levitelty häiriömerkkejä, mutta sieltä se vaan löysi ruutuun ja sikahienosti löysikin. Oli niin hieno, etten tehnyt loppuosaa, vaan otin sen sitten erikseen. Sitten tauko ja tauon jälkeen metsku (ihan ok) ja seuraamisia (ihan ok). Hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan, meininki hyvä ja häiriönä olleet lapsiporukat tai muut koirakot ei tuntuneet missään.

 

Meillä on tosiaan huomenna seuraava tokokoe. Jos päivitystä ei näy pariin päivään, voidaan olettaa, ettei sitten ole mitään kovin tärkeää kerrottavaakaan... 

  • TK2 BH Nuga


    Nuga on 20.3.2006 syntynyt FIX-rekisteröity lapinporokoiranarttu, jonka kanssa olen kilpaillut tokossa TK2:n ja pk-puolelta BH-kokeen verran. Lisäksi sen kanssa on treenattu kuntoon agilityn ja haun alkeet. Nyttemmin Poro on alkanut pikkuhiljaa varhaiseläköitymään aktiivisista harrastushommista, mikä ei sitä itseään juurikaan haittaa, vaan neiti nauttii sohvaperunoinnista täysin rinnoin.


    Luonteeltaan Nugsi on rauhallinen, ahne, pehmeä ja pidättyväinen. Sillä on huono hermorakenne ja toimintakyky sekä surkeat taustat (elämänsä ensimmäiset kolme kuukautta ollut täysin laiminlyötynä ja sosiaalistamattomana), joiden vaikutukset näkyvät arkielämässä toisinaan nykyään vieläkin, vaikka koira pääasiassa ihan normaalia, iloista ja rentoa elämää eleleekin.

  • Ardiente Chica Lanuda


    Vuk on 1.4.2010 syntynyt australianpaimenkoiranarttu. Kakaran kanssa on kilpailtu tokossa reilu vuosi ja sillä on oikeus erikoisvoittajaluokkaan. Tokon lisäksi on treenattu agilityä, viestiä ja hakua, sekä sytytelty likkaa paimennukseen.


    Luonteeltaan Vukkis on vilkas, ahne, saalisviettinen, taistelutahtoinen ja avoin. Se suhtautuu samalla rohkeudella ja loputtomalla innolla kaikkeen mahdolliseen. Se on tähän mennessä osoittanut olevansa mitä mainioin harrastuskaverin alku, enkä voi muuta kuin jäädä innolla odottelemaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

  • kalenteri

    26.6. Lappeenranta (toko) 

     
    1.7. Kuopio (Agirotu) 

    3.7.
     Imatra (toko) 

    12.7. Kuopio (toko)
     
    29.7. Mikkeli (toko) 


     = suunnitelmissa
     = varmaa

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Tarinaa ja kuvia koirakaksikon elämästä sekä treeneistä opiskelijatytön ajatuksilla väritettynä. Kotisivumme löydät täältä!

  • Tagipilvi