Mun on ollut jo pari viikkoa tarkoitus kirjoittaa testistä blogiin syväluotaava analyysi videoiden, tuomareiden kommenttien sekä omien pohdintojeni kera, ja tässä se nyt vihdoin tulee. Ilman videoita tosin toistaiseksi... Mun armas läppäri on jostain syystä päättänyt olla tänään toistamatta videoita, joten saatte edelleen kärsiä niin kauan, että saan taisteltua ne jotain kautta nettiin. Ei ole siis mun syy! Mutta koska videoita ei vielä ole saatavilla, saatte tyytyä pelkkiin kirjallisiin selityksiin.
Eli 26. toukokuuta lähdettiin Doran ja Vinhan kanssa oman seuran luonnetestiin Kerimäelle. Vuk oli testipaikalla odotellessa oma pirteä itsensä, eikä muakaan pahemmin jännittänyt. Tuomariparina olivat Jorma Kerkkä ja Leena Berg, jotka antoivat Pampalista tällaisen kirjallisen arvion:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2b, luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus +, paukkuärtyisä
Yhteensä 129 ja läpihän se sitten meni.
Tiedän, että suurin osa Vukin tuntevista lukijoista ei ole uskoa silmiään tuota tuloskaavaketta lukiessa - sillä eihän tuo nyt totta puhuen kovin paljoa Vukia kuvaa.
En toki hetkeäkään epäile tuomareiden pätevyyttä, testin perusteella olisin itsekin pistänyt ruksit suunnilleen samoihin kohtiin. Tuota kyseistä päivää tulos tosiaan kuvaa hyvin, mutta sen perusteella, mitä olen tuota koiraa oppinut tässä parin vuoden aikana tuntemaan, niin kokonaisuuteen se ei täsmää.
Jostain syystä Vuk ei vaan ollut testissä ilmeisesti aivan oma itsensä. Jo alussa luoksepäästävyysosuudessa se säpsähti Kerkkää ja aukaisi äänihuulensa, haukkui epäluuloisena. Ja siis Vukhan on maailman avoimin koira, joka ei ole ikinä säikähtänyt ketään... Kyllähän se koskea antoi ja leikkikin, mutta oli silti jotenkin epäileväinen. Ylipäätään se leikki mun mielestä huonosti, vaikka ikinä ei ole mitään ongelmaa vieraiden kanssa leikkimisessä ollut, oli esine mikä hyvänsä.
Kelkkakokeessa se reagoi voimakkaasti haukkumalla. Lopussa perääntyi mun taakse ja tuli moikkaamaan kelkkaa vasta kun menin ihan sen viereen, mutta sitten palautuikin heti. Ihmiseltä tulevaan uhkaan reagoi samoin, mutta perääntyi myöhäisemmässä vaiheessa, ja palautui heti.
Haalariin Vuk reagoi älyttömän nopeasti muutamalla haukahduksella, uudestaan ohi mennessä ei muistanut enää, että siinä oli jotain epäilyttävää. Tynnyriä se ei pahemmin hätkähtänyt, mutta sen sijaan räksytti pari kertaa tynnyrinvetäjälle, joka kovin epäilyttävästi muka seisoskeli puskassa... Eli se alkoi tässä vaiheessa jo tsekkailla ympäristöä ja bongasi mahdollisia uhkia (aiemmin puskasta tullut kelkka ja nurkan takaa tullut "ryöstäjä"). Oppimiskykyä vai pehmeyttä? Kuormittumista, ennakointia, uteliaisuutta..?
Pimeässä huoneessa Vuk ei hoksannut ideaa, kuten etukäteen osasin arvellakin. Hengaili Kerkän kanssa eteistilassa ja vähän sipsutteli ympäriinsä ja ymmärsi tulla mun luo vasta kun kutsuin.
Sitten seinäkoe. Alussa Vuk pyöri vähän, yritti poistua tilanteesta, mutta huomasi nopeasti, että no can do. Muutama haukahdus, tiukka etunoja ja hurja murina päälle. Oli jokseenkin hauska huomata, että kun en ollut sen tukena, se päätti aika nopeasti turvautua itsensä puolustamiseen. Feikki-iskua kuitenkin väisti ja Kerkkä lopetti hyökkäyksen siihen, jolloin Vuk näytti silminnähden helpottuneelta ja olikin heti ihan kaveri, palautui siis nopeasti. Laukauksia Vuk ei pelännyt tippaakaan, vaan sitä kirjaimellisesti ärsytti. Koko koiran olemus viestitti, että "no voi vittu, mitä nyt taas" ja se päksähti muutamaan kertaan, valppaana mutta ei pelokkaana. Sehän ei siis ole kuullut laukauksia viimeiseen puoleentoista vuoteen, joten paukut olivat sille käytännössä uusi asia.
Nyt seuraa tajunnanvirtamaista ja hajanaista pohdintaa niin itse testistä kuin Vukin luonteesta ylipäätäänkin. Kommentteja ja vastauksia saa esittää, jos jotain tulee mieleen!
Musta oli yllättävää, että Vuk reagoi suht kovalla volyymillä uhkiin, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Toki, onhan se "sadan prosentin koira", antaa aina kaikkensa eikä yhtään vähempää, joten kai sama ideologia päti tähänkin. Kuitenkin noin kova epäily (alun luoksepäästävyys ja tynnyrimiehen haukkuminen) oli sille hyvin epätyypillistä. Toisaalta se on nyt viime aikoina, ehkä muutaman kuukauden sisällä, alkanut kehittää itselleen vartiointiviettiä, joten ehkä tällä oli jotain tekemistä sen kanssa. Toinen tekijä oli ehkä myös se, että olin jäykempi kuin normaalisti, enhän saanut juurikaan kiinnittää huomiota Vukin tekemisiin eikä se ole tottunut siihen. Jo alussa olin vaistomaisesti puuttumassa sen räksyttämiseen, kunnes muistin, etten voi. Ehkä se siis ottaakin musta enemmän tukea, kuin olen kuvitellut?
Yllätyin myös siitä, että on siinä sittenkin pehmeyttä. Aiemminhan se on esittänyt pehmeyttä (/herkkyyttä) oikeastaan vain paimennuksessa, mutta nyt sille selvästi jäi hetkeksi negatiiviset kokemukset mieleen (uhkien etsiminen ympäristöstä). Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että se on keskivertoaussieta huomattavastikin kovempi, mutta ehkä kyse on enemmänkin "viettikovuudesta". Vukin (saalis)viettihän on helposti aktivoitavaa ja nousevaa sorttia, joten se on käytännössä aina korkeassa vireessä kun jotain tehdään, eikä ota silloin itseensä niin mistään. Toisaalta taas se ei ole arjessakaan kyllä herkkä, vaikka olisikin rauhallisessa mielentilassa.
Ainoa yhdistävä tekijä näiden luonnetestiuhkien ja paimennuksen välillä on se, että niihin on liittynyt vieras ihminen. Voidaanko siis luokitella Vuk "vieraspehmeäksi"? Mua kohtaanhan se ei ole missään määrin pehmeä eikä se esimerkiksi äänenkorotuksen jälkeen tunnu enää muistavan kolmen sekunnin kuluttua, että sille on kukaan huutanutkaan. Summa summarum, pehmeys on hämmentävä termi.
Testin loppuosassa Vuk näytti hieman kuormittuneelta, mutta kuitenkin kontrolloi itseään ja tilannetta koko ajan. Ei ollut pelokas eikä ahdistunut, säilytti toimintakykynsä erinomaisesti ja palautui lopulta kaikesta nopeasti. Yllätyin joka tapauksessa siitä, että se ylipäätään otti painetta, sillä sekään ei kuulu Vukin tapoihin - ei arjessa eikä harrastuksissa. Mutta olihan tilanne toki hyvin poikkeava, eikä Vuk ole koskaan aiemmin joutunut kohtaamaan noin paljoa uhkaa yhdellä kertaa. Huomattavaa on ehkä myös se, että paineistavat tekijät olivat kelkkaa lukuunottamatta ihmisperäisiä, haalari ja tynnyrihän eivät kovin suuria reaktioita aiheuttaneet. Vaikka edelleen alleviivaan, ettei Vuk ole vähäisimmässäkään määrin ujo, vaan yleensä ärsyttävyyteen asti ystävällinen - paitsi juuri tällä kertaa.
Ainoat kohdat, jotka pätevät Vukiin kokonaisuutena, olivat temperamentti ja hermorakenne. Erittäin vilkas, niin arjessa kuin treeneissäkin. Ja hieman rauhaton sopii kuvaan myös, Vuk on hermoiltaan aika lailla perusaussie ja selkeällä enemmistöllä testatuista aussieistahan on ykkösen hermot, enkä koe sitä millään lailla häiritseväksi tekijäksi.
Toisena päivänä olisi testin tulos todennäköisesti ollut aivan erilainen - ja taas toisena päivänä taas erilainen. Siispä sekin vähä luottamus, jonka olen aiemmin luonnetesteihin satsannut, karisi melko tehokkaasti nyt. En kuitenkaan missään tapauksessa kadu testiin viemistä enkä tosiaan tahdo kuulostaa katkeralta - vaikka neljäkymppiä onkin suolainen hinta muutamasta uudesta kokemuksesta, niin olen silti ihan tyytyväinen, että mentiin. Käsitykseni Vukin luonteesta ei tosin muuttunut, pidän sitä ihan samanlaisena kuin ennen testiäkin - vilkkaana, avoimena, rohkeana ja leikkisänä rämäpäänä.
Ja mulle aivan täydellisenä.