Kauko on hieno mies ja niin edelleen. Koska remonttihässäkän keskellä ei tietenkään ole mitään muuta tekemistä (...) kuin pohtia kaukokäskyjen syvintä olemusta, päätin hiukan selventää ajatuksiani mustaa valkoisella -tyyliin. Kaket on epäilemättä meidän voivoi-ongelma numero yksi - ainoa syy, miksi vieläkin jahkailen Kemin koeilmojen lähettämisen suhteen...

Tavoitteena on, että koira tekee vaihdot yli kymmenestä metristä varmasti liikauttamatta takakoipia senttiäkään. Haluan koiran työskentelevän ja "ajattelevan" takakropallaan, siten, että se tekee liikkeet niinsanotusti takapainoisesti. Vauhdista ja viettitasosta on sitten vissiin tässä vaiheessa tingittävä, ei kai nuoren koiran aivot tai mun opetustaidot vielä taivu tähän muuten ainakaan näin lyhyessä ajassa - tänään jäljellä 20 päivää. Ainoa liike siis, jossa laitan tekniikan vauhdin edelle (vaikka tokoihmisenä ei kuulemma saisikaan arvostaa korkeaa virettä näin paljon). Kauko-ohjauksen kerroinhan on 5, eli valtava, joten sitä ei käytännössä oikein ole varaa nollata. Toki ykkösen mahdollisuus on vielä vaikka se menisi huonostikin, mutta kaikkien muiden liikkeiden pitäisikin sitten mennä aika lailla putkeen.

Ja miten tähän päästään? Tilanne on tällä hetkellä se, että Vuk tekee kauniit asennonvaihdot metrin päässä, jos meidän molempien mielentila on harmoninen... Vaikka tuo ei mikään tuuliviiri olekaan, eikä varsinkaan pahemmin peilaa mun mielialoja, niin tässä liikkeessä se on kauhean tarkka mun äänenpainoista sun muista ja alkaa heti nostaa virettä ja/tai sählätä, jos en ole tarpeeksi napakka tai olen liian kireä tai Neptunus on väärässä suhteessa Jupiterin kuihin nähden. Hassua.

 

Anyway, olen käynyt päässäni läpi kaikenlaisia vaihtoehtoja, erilaisia opetusmetodeja ja pieniä kikkoja. Tärkeää on:

• käskyt
  • käsimerkit selkeitä ja aina samanlaisia
  • äänenpaino!
• vireen on pysyttävä matalana
  • jos nousee, katso peiliin ja rauhoitu (lapamato..!)
• huonoja ei tarvitse huomioida, tai niistä huomautetaan
• naksutin on ystävä

Minkälaisin menetelmin? Tavallisin tyylihän on ihan vaan opettaa koira ensin tekemään vaihdot lähellä namissa kiinni ja sitten pikkuhiljaa pidentää matkaa, mutta sen lisäksi haluaisin hyödyntää jotain muuta konstia, kun tämä nyt vain junnaa paikoillaan.

1. "Kaukojumppa" (nami nokassa tehdään asennonvaihtoja nopeina sarjoina, ei aina edes loppuun saakka)

• saadaan koiralle vaihdot lihasmuistiin
• ei riitä pelkästään, koska etäisyyttä ei saada kasvatettua
• lisänä jees

2. Takajalat targetilla

• voisi toimia, koska 2on2off-asento itsessään on Vukilla vahva
• en tykkää häivyteltävistä avuista

3. Takapalkka

• koira saadaan "ajattelemaan taaksepäin", jotta ei etene
• yksin eteenpäin liikkuminen ei ole ongelma, vaan vaihdoissa esiintyy myös turhaa peruuttelua
• tarvitaan avustaja
  

4. Etupalkka

• lisää keskittymistä
• toimi Nugalle hyvin, mutta Vukille voi luoda liikaa vetoa eteenpäin
  

Kaukoja on nyt parina päivänä tehty paljon ja havaittu sekä edistystä että takapakkia (joka liittyy joka kerta matkan pidentämiseen). Tänään otan mukaan targetin, josko se sitten olisi se meidän juttu...

Eilen käytiin Pellon hallilla tokottamassa. Hyppynoudossa piti muistutella mieleen, että molempiin suuntiin tosiaan hypätään, sen jälkeen oli tosi jees. Metsku oli hurjan hyvä. Ruudussa jäi ekalla kertaa vähän eteen, joten kävin suosiolla näyttämässä takareunan. Sen jälkeen paikka oli joka toistolla oikea, mutta mokoma painui istumaan ainakin kolmesti pysäytyskäskyllä. Sitten kehuin heti käskyn jälkeen, ettei ehtinyt urpoilla ja seuraava olikin nätti. Tunnari oli ihan hukassa, muutaman toiston jälkeen saatiin toimimaan, sitäkin pitää nyt treenailla enemmän.