Alkuvaikeuksien (Vuk-raukalle iski melkein koko muun pentueen tavoin ilmeisesti koronavirus heti ensimmäisenä yönä) jälkeen on meidän yhteiselo lähtenyt käyntiin varsin mukavasti. Kakara tuntuu ihan mahtavalta pakkaukselta, viettiä löytyy ja rohkeahan tuo on kuin mikä - sekä ahne, vaikkakin nirso, kelpuuttaa vain omat nappulansa sekä purkkiruoan. Painoahan tuolta löytyi tiistaina 3,3 kg ja säkää suunnilleen 27 cm.

Me on opeteltu jo istumista, maahanmenoa, kontaktia sekä kosketusalustaa. Vuksi oppii ihan hirveän nopeasti, mun pitää vaan pitää itseni kurissa, ettei tule edettyä liian nopeasti. Sisäsiisteyskin on jo tuon ikäiseksi hyvällä mallilla, vahinkoja tulee pääsääntöisesti vain öisin. Yksinolo sujuu myös, pisin yksinään vietetty aika on nyt tähän mennessä kolme tuntia, joskin silloin Vukilla oli Nuga seuranaan (joskin kompostiaitojen avulla toiseen huoneeseen eristettynä). Nugsin kanssahan nuo tulevat muutenkin hirmu hyvin toimeen ja lyövät leikiksi lähes aina tilaisuuden tullen...

Muutamiin erilaisiin paikkoihinkin on käyty tutustumassa - metsään, peltoon, hiekkamonttuun, puistoon, koulun kenttään... Tsiigailtiin myös vähän meininkiä marketin pihassa, missä olikin "huippujännittävät" liukuovet (jotka jaksoivat aiheuttaa hämmennystä ehkä 15 sekuntia, minkä jälkeen olivatkin jo ihan tuttu juttu). Superpentu! Ihmisetkään eivät pelota yhtään, päinvastoin. Ja ai niin - matkapahoinvointia ei ole kotiintulon jälkeen esiintynyt, jes. Kyllä siitä vielä tulee ihan megahieno eläin!