...ihan vaan siltä varalta, ettei kukaan luule meidän kuolleen tai jotain. Lukio vaan vie musta mehut aika totaalisesti, sen jälkeisen itsensä treenaamaan pakottamisen jälkeen ei pahemmin huvita enää istuskella näyttöpäätteen äärellä - etenkään kun mun oma läppäri on edelleen korjattavana ja tietokoneen virkaa toimittaa ikäloppu HP. Niinpä ei ole kuviakaan tulossa, vaikka niitä kyllä löytyisi! Tekstikin on nyt vähän hutiloitua, kun pitäisi kiirehtiä bussiin.

Anyway, vähän jotain treeniselostuksia. Nugahan on ollut nyt juoksuissa, mutta eilen siirryttiin mekin jo kentille. Tiistaina käytiin Nooran ja Sanen kanssa Liperin Kennelkerhon mailla tokoilemassa (ja rämmittiin puolieksyksissä pitkin suota). Vuk tuntui olevan vähän muissa maailmoissa, joten keskityttiin lähinnä leikkimiseen. Jossain välissä treenattiin seisomista, josta sille iskikin seisomisjumi - mikä maahanmeno? Istuminen, häh, never heard! Parin onnistuneen toiston jälkeen sitten lopetettiinkin. 

Noutohommat ovat muuten edistyneet viime postauksesta aika hyvin. Maanantaina tosin iskunouto levisi käsiin, otti ilmeisesti liikaa häiriötä uudesta kentästä, joten nyt pidetään niistä jutuista vähän taukoa ja jatketaan sitten helpommilla harjoituksilla.

Eilen sitten treenattiin Sirkun ja Susun kera, ja meno olikin molempien osalta huomattavasti nätimpää. Otin ensin Nugan, pennun jäädessä kiljumaan remmissään... Ännä teki pätkän seuraamista, ihan semijees, niitä tuolle tyypillisiä virheitähän siellä oli muutama, kääntyi löysästi oikealle (tähän pitäisi kyllä puuttua, jos me vielä meinattiin kisata), seilasi paikkaa sun muuta. VOI-luoksetulo oli ihan hyvä, stoppi olisi saanut olla tiukempi (teinkin sen uudestaan maalinkierrolla liikkeen jälkeen heittämällä palkan). Kaukoissa eteni ekassa m-s-vaihdossa, mutta palautin takaisin ja tekikin sitten sarjan oikein hienosti. Nuunuu vuotaa tosin viettiään räksyttämällä, mutta en viitsi puuttua, ennen kuin se menee ihan överiksi. Taidettiin tehdä vielä läpijuoksu, joka oli hyvä. Ihan treenien lopuksi paikallamakuu, joka meni hyvin, kunnes palattiin piilosta... Neiti haukahtaa pari kertaa ja kierähtää vallan oikeaoppisesti maassa, harmi vaan, että temppu ei ollut "kieri" vaan paikallamakuu. Eihän sille voinut kuin nauraa! Muutenkin likka oli vähän koomikkotuulella tänään, mutta mikäs siinä, mieluummin mä tuollaista katselen kuin sitä laamailua.

Vuk teki leikkimistä (kahdella lelulla, hienosti!), sivulletuloja, imutusseuraamista, maahanmenoja, eteentuloja ja pari pentuluoksetuloa. Pätevä pikkukettu, eihän tässä muuta voi sanoa. Penneli oli niin asenteella mukana häiriöistä huolimatta, että pakko olla vaan älyttömän tyytyväinen! Eteentuloja on tehty luvattoman vähän ja Vukkis tuppaa jäämään turhan kauas. Pitäisi kyllä useammin päästä treenaamaan valvovan silmän alle, sillä Sirkku tajusi heti, että mun kannattaa kääntää kättä palkkauksessa vähän eri tavalla ja pentuhan tuli heti paremmin.