Kolmostuloksella ja 208 pisteellä. Huraa? Ei siinä nätit pytyt ja suklaalevyt paljon lohduta! Suuremmitta puheitta, lottorivi ja video tulee tässä: 

Paikallamakuu 10: Kyyläsin piilona toimineen auton ikkunasta ja possu vilkuili koko ajan taaksepäin, jossa meidän valtaisat tukijoukot sijaitsivat... Tuomari oli kuitenkin kiltti.

Seuraaminen 7½: Aivan kamalaa. Tosi levotonta, kontakti seilasi koko ajan ja yksi tuplakäskykin piti antaa. Nyt näköjään seuruu sitten tehotreeniin, vaikka eipä se kyllä ikinä treeneissä noin rumaa ole. Pitääpä tehdä enemmän koemaisia, että pääsee huomauttamaan sille tuosta sikailusta. No, kai siellä oli pari ihan kivaakin pätkää.

Liikkeestä istuminen 10: Jotain hyvää tässäkin kokeessa...

Luoksetulo 8: Ei seiso ei. Lisää treeniä. Maahanmeno ok.

Ruutu 0: Takareunasta yli, mutta ehdin jo käskeä maahan ennen kuin tajusin. Korjasin, ja tuli etureunasta yli... Kolmannella korjauksella meni ruutuun. Seuraaminen kai ihan hyvä, en muista. En tiedä miksi edes otin sen loppuun asti, huoh. Tämä muuten puuttuu videolta, koska kuvaaja ei ollut ihan kartalla...

Hyppynouto 9½: Pieni "pföh" kapulalle mennessä, mitä tuomari ei tosin ilmeisesti tajunnut, kun tiputti vain puolikkaan hieman vinosta palautuksesta.

Metallinouto 10: Ei meinannut löytää kapulaa... Muuten hyvä.

Tunnistusnouto 7: Otti oman, tiputti ja tarkisti kapulat vielä kerran, ennen kuin toi. Mutta oma löytyi anyway, jee!

Kauko-ohjaus 0: Istumiseen kaksoiskäsky ja liikkuu taaksepäin. Argh. Tätäkin pitää vaan saada tehtyä koemaisena.

Kokonaisvaikutus 9: Puolikas vähemmän kuin viimeksi, en tiedä miksi.

 

Näin siis Parikkalassa tällä kertaa ja tuomarina taas Pauli Härkönen. Oltiin valtavan suuren voittajaluokan ainoana koirakkona, joten palkinnot saatiin kannettua kotiin onnettomista pisteistä huolimatta. Vähänhän tässä meinaa jo tokoangsti iskeä, kun ei sitä ykköstä vaan heru. No, ei me lannistuta, kyllä se tästä, jos ei vielä tänä vuonna, niin sitten ensi vuonna. Eikä meillä oikeasti ole mikään kiire, ihan pentuhan tuo elukka vielä on, mutta toisinaan iskee ahneus, kun se on niin hyvä... Tälläkin kertaa Vukin vire oli aivan mahtava ja sillä oli ihan kauhean hauskaa alusta loppuun asti, sehän se on tärkeintä!

Ai niin joo, ja postauksen kuvista kiitos kuuluu Kalmarin Mirkalle!