Tiistaina suunnattiin jonnekin päin Pihlajaniemen metsiä viesti- ja esinetreeneihin. Ensin tehtiin esineruutu, Vukille noin 30 m x 40 m alueelle kolme esinettä takalinjalle. Olin ihan varma, ettei se tuo kaikkia, kun sehän on tehnyt sitä, ettei ensimmäisen esineen jälkeen suostu uskomaan, että siellä on enemmänkin... Eka esine nousi siis hyvin, kuten arvelinkin. Ihmetyksekseni Vuk ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että homma olisi nyt ollut tässä, vaan lähti toisellakin pistolla irtoamaan hurjan hyvin ja suht nopeasti palautti esineen. Kolmannella sama juttu, vaikkakin se joutui nyt etsimään hiukan kauemmin. Vau, taas oli pikkuketulla palaset loksahdelleet paikoilleen tauon aikana! Super!

Viestillä tehtiin myös vaikea pätkä, noin 150 m ilman näköetäisyyttä. Neljä lähetystä ja kaikki aivan megahienoja. Vuk on nyt tosissaan syttynyt tähän lajiin, sille on tullut ihan eri asenne koko hommaan. Mä kun ajattelin, että se teki jo aiemmin mahtavalla raivolla, mutta tämä oli kyllä ihan eri kaliiberia taas! Kyllä tuo elukka vaan jaksaa yllättää. Nyt pitäisi sitten vissiin alkaa pikkuhiljaa pidentämään matkaa, mutta se taitaa kyllä jäädä ensi kevääseen, koska talvi ja lumi ja hyi yäk.

Kotiin ajellessamme tuli mieleen, että käydäänpä vielä heittämässä pikatottikset, kun kerran kenttä on ohikulkumatkalla. Vukin kanssa otin seuraamista, luoksetulon pysäytystä (vaikka se liittyykin tokoon, hups) ja eteenmenoa. Seuraaminen oli aika bueno, tein taas pitkän pätkän, ja pari kertaa sain huomautella sille kontaktista. Luoksetuloissa kolme toistoa, edelleen takapalkka ja hyvin toimi, hieno. Eteenmenoja kaksi toistoa, molemmilla vein lelun yhdessä koiran kanssa kentän toiseen päähän ja palasin toiseen päähän lähettämään sen, tosi hyviä kaikki, vaikka oli sen verran hämärää jo, ettei lelua enää kunnolla näkynytkään!



Ja eilen illalla lähdettiin hallille tekemään aksaa suunnilleen tämän näköisellä pätkällä. Mustaa rataa tehtiin enemmän, punainen oli vaan sellainen "höntsäilyrata". Kepeillä oli verkot vain ekassa ja vikassa välissä. Suurin ongelma oli 9-11, johon en muka meinannut ehtiä, koska en osannut irrota kepeiltä. Nimenomaan - mä en osannut irrota, koira kyllä tottakai kepitteli vaikka liikuinkin, mutta se tuntui ihan kauhean hankalalta itselle, vaikka olen alusta asti opettanut Vukille juuri sellaiset kepit, että voin itse irrota kauaskin... Nyt pujottelu oli kuitenkin ekaa kertaa radalla ja oli vaikea sisäistää, että voin jo ihan hyvin jäädä kymppihypyn tienoille. Kun sain sen taottua päähäni, saatiin sekin kohta menemään aika sujuvasti. Ja pitkästä aikaa saatiin myös agilityvideota! Itse menen kyllä jotenkin ihan jäihin kun kamera otetaan esiin, tulee kauhea esiintymiskammo ja ohjaukseni muuttuu vielä tavallistakin tahmeammaksi...

Kaikki viime treenit on kyllä menneet niin hyvin ja hehkuttaa on saanut enemmän kuin tarpeeksi kyllästymiseen asti, että kohta varmaan tullaan sitten rytinällä alas pilvilinnoista... Sitä odotellessa ja puuta koputellessa.